Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. joulukuuta 2025


Kunniani, elämäni on vaan naurettava; ja samaten unetoin lempeni, äitini sorrettu onni ja isäni ääretöin ylpeys, naurettavat vaan! Lethington, te olette kirottu konna! Te saatatte minut perikatoon, minä tunnen sen, enkä kuitenkaan voi vastustella. Ainoastaan hänen luonansa voin minä etsiä turvaa teitä vastaan; mutta hän syöksee minut pois luotansa teidän saaliiksenne.

Fleance, pakoon riennä, pakoon! Sun täytyy kostaa tämä! Oo, sa konna! 3 MURHAMIES. Ken soihdun sammutti? 1 MURHAMIES. Se eikö oikein? 3 MURHAMIES. Tass' on vaan yksi; poika pääsi pakoon. 2 MURHAMIES. Siis tekemättä paras puoli työstä. 1 MURHAMIES. Pois nyt, ja kertomahan mit' on tehty. Neljäs kohtaus. Juhlahuone linnassa. MACBETH. Arvonne tunnetten te; istukaa. Ja sydämmestä tervetulleet kaikki.

Mutta mitä tämä tämmöinen ilve hyödyttää? THERSITES. Suus kiinni, poika! Minua ei hyödytä sinun lorusi; sinua pidetään Achilleen huvipoikana. PATROCLUS. Huvipoikana! Konna, mitä se on? THERSITES. Hänen mieshuoranaan.

OTHELLO. Konna, Todista, ett' on armahani portto, Todista se, tuo mulle selvät näytteet, Tai, kautta sielun' ijankaikkisen, Parempi koirana sun olis olla Kuin vihani uhrina! JAGO. Niiks' onko tullut? OTHELLO. Se näytä, ainakin tuo todisteita, Ett' epäilykselle ei hakaa, hankaa Jää kannatteeksi. Muuten voi sua, voi! JAGO. Arvoisa herra,

"Ei nyt," Serapion hiljaa vastasi, "vaan tule joskus toiste, kun sinulla on aikaa, tietysti ilman tämänpäiväisiä kumppaleitasi, ainakin ilman Euleusta, joka on ilkein konna, minkä milloinkaan olen tavannut.

Se konna on päässyt tarkoituksensa perille; hän tunsi Fabianin, koko hänen entisen elämänsä ja rakkautensa. Kenties oli Elleni hulluudessaan ilmaissut hänelle salaiset ajatuksensa? Taikka eikö pikemmin Harry Drake ollut tuolta nuorelta vilpittömältä naiselta ennen heidän naimistaan saanut tietää kaikkia, mitä hän ei tuntenut sen nuoruuden-elämästä.

Isä ei tosin, aavistanut tyttärensä kanssasyyllisyyttä, mutta tämä vapisi ajatellessaan, mitä nyt seuraisi. Ja hänellä olikin syytä pelkoonsa, sillä upseeri oli kauhea vihassaan. »Se konnahuusi hän. »Se on kai jo ennättänyt metsään, mutta minun täytyy saada hänet kynsiini, taikka saa sitten koko kylä hänen rikoksensa sovittaa».

Epäilemättä oli Elshöft kuullut Martin huudon sillä hän käänsi päätänsä jäänyttä rantaa päin ja taukosi soutamasta, ilmeisesti kahdenvaiheisena, kääntyisikö hän takaisin vai ei. "Tuo ilkeä konna pettää meidän varmaan!" sanoi Martti.

Kuuletko, minä tahdon! Gerbert. Miksi olet niin levotoin, Annaseni, ja niin kiivas? Silmäsi säihkyvät kummallisesti... Anna. Vastaa suoraan Gerbert, taikka saatat minun mielipuoleksi! Sinä olet halpa konna, jos luovut sanastasi! Gerbert. En siitä luovukkaan! Niin kuule, Anna, minä olen kreivi Suljoff. Anna. Kreivi Suljoff! Sinä siis olet venäläinen! Gerbert.

2 PORVARI. Totta puhuen, herra hyvä, hienoon taitotekoon verrattuna on minun työni, niin sanoakseni, vaan paikkurin työtä. MARULLUS. Mit' olet ammattia? Suoraan vastaa. 2 PORVARI. Semmoista ammattia, jota, toivoakseni, saatan hyvällä omallatunnolla tehdä; sillä minä, totta puhuen, korjaan huonoa saattoa. MARULLUS. Ammattis, konna? Vastaa, kurja konna!

Päivän Sana

sielunelämääkin

Muut Etsivät