United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo valkenee kaukanen ranta Ja koillisest' aurinko nousee Ja auteret kiirehtii pois, Kosk' Pohjolan palkeet käyvät, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Mä kiireelle korkean vuoren Nyt astelen raikkaassa tuuless'; Mun toivoni aamusen koin, Mun kultani kohtaan siellä, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee.
Minä koin usein tarkata näköäni sitä suuntaa kohden, jossa uudistalon olisi pitänyt löytyä, mutta ei mitään semmoista merkkiä ilmestynyt.
Mutta juuri samassa hetkessä kuin koin tottua kohtalooni ja ajattelin: "Tapahtukoon sinun tahtosi," juuri silloin keksin teidän purjeenne, joka lähestyi yhä enemmän ja enemmän, vaikk'ei aivan suoraan minua kohden. Ah, herra, minä ponnistin viimeiset voimani, liehutin nuttuani pääni ylitse ja odotin tuskallisesti merkkiä, että olin havaittu.
Hällepä vastasi näin jalo jaksaja, oiva Odysseus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Ei vihan sammua salli hän, vaan yhä yltyvi kiukkuun kiivaampaan, sua halveksuu ja sun antimiaskin. Käski sun itsesi vain kera keksiä muitten akhaijein, millä sa laivat varjelet, myös sotikansasi kaiken. Itse hän uhkasi koin kohotessa jo laskea kohta laivat teljokkaat, kuvekaarevat lainehikolle.
Nyt sinun parempi ihmisesi on voitolla, ja minä luulen, että Jumala laittaa sinun asiasi vielä hyväksi; ja minäkin toivon, että sinusta tulee vielä kerran kunnon kansalainen ja hyvä perheen isä", koin häntä lohdutella. "Jospa se niin kävisi, jospa vaimoni antaisi minulle vielä anteeksi!" sanoi hän. Kalle rupesi nyt hommaamaan lähtöä kotimaahan.
Turhaan koin lohduttaa itseäni sillä, että mr Donovanin omituisia puolia oli myös hänen tavattoman suuri avuliaisuutensa. Missä itämaisia oloja tuntemattomat henkilöt taitamattomuudessaan olivat joutuneet selkkauksiin alkuasukasten kanssa, siinä mr Donovan aina koetti järjestää juttua.
Muutoin koin selitellä, ettei minulla edes ole suonirautaakaan ja ettei nykyaikana eräät lääkäritkään hyväksy suonen avaamista. "Oletteko milloin viimeksi syönyt?" kysyin ukolta sitten. "Eipä ne syöntikerrat näinä aikoina niin tiheään tapahdu, nimittäin oikeata ruokaa. Kyllähän tuota olkia ja petäjää ... mutta eipä se tunnu ravitsevan enään näin vanhaa miestä.
Minä myös tätä nestettä tutkia koin, sadat yöt sitä turhaan analysoin. Sillä nähkääs: niinkuin väriltään se vaihdella mustaan synkimpään voi valkoisesta, sen kokoomus myös muuntuu. Turha sen tutkimus. Runoniekkojen kielellä haastellen se on synteesi vihan ja rakkauden, se on itku ja nauru ja lepo ja työ, ja taivaan manna ja hornan yö. Teen kokeen.
Puhaltelee hieno aamutuuli, Haju tuoksuu kedol viherjäl, Koska ruusut, kainot sinikellot Kumartelee alla siipein Koin. Yksin käyskelee hän puiston verhos Niinkuin, tuomioonsa vartoes, Kuolleen varjo ijäisyyden rannal, Tietämättä missä kodon saa. Määrätäänkö hälle synkee Hades Tahi ihana Elysium? Siitä levotonna väikkyilee hän, Niinpä yrttitarhas nuorukain.
'Ei mikään maailmassa ole minulle kalliimpi ja mieluisempi asia, rakas Mari, kuin se, että sinun on hywä olla', koin minä hämilläni änkyttää, sillä minä en tiennyt mitä ajatella niin äkkinäisestä mielen muutoksesta.