Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sittehän tuo selvitti, että tämä nyt on se aina mainittu rautatie, ja siinä kulkevat vaunut pitkin kiskoja. On näet pyöriin sovitettu niin paraiksi koloa, että ne tien kohdalla pysyvät. No, saapihan tuon kumman nähdä koht'sillään. Menin sitte minäkin muiden mukana piletin ostoon. Luukun takaa myymämies tuskin raski nenänsä ja toisen silmänsä näyttää, kun kysyi, että mihin minä olen menevä.
Perällä ovi eteiseen, vasemmalla pastorin huoneesen, oikealla ruokasaliin vasemmanpuolisesta ovesta etunäyttämölle päin ikkuna ja korkeita kasvia. Perempänä seinäkello. Maiju heittelee palloa. Jaha, mamma? ELISABETH. Oletko siellä? MAIJU. Olen, olen. ELISABETH. Tulepa tänne vähäisen. MAIJU. Koht'sillään heti paikalla ELISABETH. Mitä sinä teet siellä? MAIJU. En juuri mitään, mamma.
Tiesi lempo, mitä huomenna syötäneen ja juotaneen, mutta siitä saa Niilo Janssen pitää huolen, hänellä on rahaa kuin pähkinöitä pähkinäpuistossa; mutta kreivi, tiedätkö, on köyhä kuin baierilainen munkki ruotsalaisessa sakaristossa. Sen saat uskoa, veikkoseni, koht'sillään on kreivistä tullut loppu, perin pohjin tullutkin, aivan sukkelaan, kaikki tyyni nurinnarin.
Anna minun olla! Pirusti tuo kone rämisee. Kyllä lakkaan. Ole niin hyvä ja jatka vaan. Nouse ylös Oskar. Minua väsyttää niin saakelisti. Täällä on niin hiton kylmääkin ja semmoinen tökötin haju. Aih! Joko se sikurinliemi nyt on valmis? Koht'sillään. Oi perkele! Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi niin rällää.
»Mene nyt kiireesti ja sano hänelle, että tänne pappilaan saapuu koht'sillään majailemaan kenraalimajuri Golovin, jonka vuoksi sinun isäntäsi on parasta olla varuillaan.» Hän haki kiireesti paperia ja lakkaa sekä toi vielä lisäksi leivän ja kimpaleen lihaa, mitkä hän käski viedä Löfvingille. Maksua hän ei ottanut, vaan käski minun kiirehtiä isäntäni luo.
Sano vaan äidille, että minä tulen koht'sillään takaisin. Kuuletkos?" Vilho nyykähytti päätänsä, ja Leo meni rivakkalla askelilla takaisin meren rantaan. Tien poikkeuksessa kohtasi häntä mustiin puettu, vanhan-puolinen mies, joka vähäisellä noikkauksella tervehti häntä kysyen: "Asuuko rouva Martta Rembrandt huoneessa tuolla ylhäällä?"
Täten kokoontui koht'sillään seudun siivo, kunnon työkansa Katrin puotiin ruokavaroja ostamaan. Mutta Katri ei ainoastaan varustanut työkansaa entistä paremmalla ja halvemmalla maidolla, voilla ja juustolla, hän kohosi vähitellen myös jonkinlaiseksi seudun suojelushaltijattareksi, jonka puoleen hädän pakottaessa käännyttiin anomaan apua ja neuvoa.
Vaan nytkös pulaan jouduttiin. Mitä nyt oli tehtävä? Pietariin pitäisi se viedä, mutta kellekä voitaisiin niin kallis aarre uskoa. Ukot olivat juuri päättäneet sitä lähteä miehissä »kyöräämään» kaupunkiin, kun akat ilmoittivat, ett'ei he suinkaan aikoneet uskoa niin suurta rahasummaa uhkojen huostaan. »Koht'sillään likittelette te ne puhtaaksi!» intti äkäisin joukosta.
"Koht'sillään piikaseni, koht'sillään, kunhan vain ennätän silmäni oikein auki saada; mutta eipä noista uni tahdo nyt karistakaan, kun Iska ei anna enää kahviakaan keittää", lohdutti sitä emäntänsä ja meni pirtin vastapäätä olevaan aittaan. Heti hän sieltä palasi lypsinkiulu kädessä ja kyykistyi lypsämään kirjoa. Nyt ei taaskaan vähään aikaan kuulunut muuta kuin maitosäteen sähinä lypsinkiuluun.
ANNA-MAIJA. Lieneeköhän tuo vielä toden perään kosioinutkaan, ennenkun nyt vasta. LIINA. Nyt vasta! Joko Aatami on taas heittänyt verkkonsa apajalle? ANNA-MAIJA. Koht'sillään, koht'sillään. Varo vain itseäsi Liina. Hi, hi, hi, hii! LIINA. Sen kyllä teen! ANNA-MAIJA. Kohta se Aatami tulee tänne puhemiehen kanssa sinua "tervehtimään." LIINA. Rukkaset on jo valmiina. ANNA-MAIJA. Ettäkö rukkaset?
Päivän Sana
Muut Etsivät