Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Olin ennen onnimanni, Onnimannista matikka, Matikasta maitopyörä, Maitopyörästä pytikkä, Pytikästä pöytäristi, Pöytärististä ripukka, Ripukasta rintasolki, Rintasolesta sopukka, Sopukasta Suomen kirkko, Suomen kirkosta kipinä, Kipinästä kirjanmerkki, Kirjanmerkistä meteli, Metelistä meiän herra, Meiän herrasta hevukka, Hevukasta heinäkelkka, Heinäkelkasta kekäle, Kekäleestä kenkiraaja, Kenkiraajasta rapukka, Rapukasta raianhaara, Raianhaarasta harakka, Harakasta hangonvarsi, Hangonvarresta vatikka, Vatikasta vallismanni, Vallismannista matikka, Matikasta maitopyörä, Maitopyörästä pytikkä, Pytikästä j. n. e.
Mitä sinä löpiset, Heikki, pienestä kipinästä syttyy iso tuli ja leikistäkin voipi tulla iso tora. Te ette vielä liki mainkaan tunne toistenne luontoa, varoitti äitini. Silloin en tahtonut minä juttua jatkaa vastoin äitini kieltoa, vaan heitin itseni sänkyyn.
MARTHA. »Kipinästä kirjanmerkki, Kirjanmerkistä meteli, Metelistä meijän herra, Meijän herrasta hevukka » MAIJU. Heretkää ! Voi, herranen aika, kun te vielä kiusaatte minua ihan tahallanne MARTHA. Kas niin, nyt se itkee taas! No, jo tuli kummat, kun ei ole apua mistään. Meni sekin Teuvo herra pois. MAIJU. Mitäs hän olisi ruvennut olemaan tämmöisessä ikävässä. Voih, minä ihan kuolen!
Syy sysissä, syy sepissä. 27. Totuus ei pala tulessakaan. 28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä. 29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy. 30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu. Kalevalan kertomuksia. I. Väinämöinen. Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen, tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar.
Se runohenki, joka paahtoi mua, sai alun kipinästä taivas-tulen, mi syttänyt on enemmän kuin tuhat. Mainitsen 'Aeneiin', mi äiti mulle ja imettäjä runo-innon oli; sit' ilman en ma painais drakman vertaa. Ja että elänyt ma oisin aikaan Vergiliuksen, tuosta mielelläni tääll' oisin vuoden enemmän kuin tarvis!» Nuo sanat kuullen mua Vergilius katsoi kuin virkkaa oisi aikonut: vait ole!
Jo muutaman päivän päästä Mannikin lähtee pois.» »Hm, kyllä vuodenajat pian kuluvat, kun murheetonna ja terveenä olla saa», sanoi Kylvö ja meni laulun nuottia hyräillen kamariinsa, ajatellen itseksensä: »Tämä ei kelpaa. Ei kelpaa, että täällä työtä teen. Kyyhkyseni sydän on vaarassa, pienestä kipinästä saattaa tulla ilmi valkea.
Se runohenki, joka paahtoi mua, sai alun kipinästä taivas-tulen, mi syttänyt on enemmän kuin tuhat. Mainitsen 'Aeneiin', mi äiti mulle ja imettäjä runo-innon oli; sit' ilman en ma painais drakman vertaa. Ja että elänyt ma oisin aikaan Vergiliuksen, tuosta mielelläni tääll' oisin vuoden enemmän kuin tarvis!» Nuo sanat kuullen mua Vergilius katsoi kuin virkkaa oisi aikonut: vait ole!
Päivän Sana
Muut Etsivät