Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hämärtääpä tuo ja mitä varten minä olen sitä opettanut, jos ei se alkane jo jotain sohmailla. Emäntä kävi käskemässä ja palasi takaisin. Hän oli utelias tietämään ja kysyi: Mitä se on se kirjoittaminen? Päästösetelit annan noille rengeille. No, mikä kiire niillä on näin aikaiseen, sanoi emäntä ja tuli seisomaan lähemmä pöytää. Etkö sinä ole tahtonut ensi vuodeksi?
Ei kuitenkaan katsonut häneen sen tarkemmasti, kiire kun oli. Lopon henkeä ahdisti; hän läksi pois, ulkoilmaan. Pekka tuli juosten häntä vastaan, kädessä suuri paperipussi, täynnä konvehtia. Suussakin oli hänellä semmoinen suunnaton palanen, että poski oli pullollaan. Noin pal-jon! hän huusi ja osoitti Lopolle pussiaan.
Niin täytynee minun vaan naimaan mennä saadakseni emännän taloon. Ei suinkaan siinä muukaan auta. Mutta ensin sietää asiaa harkita, juurta jaksain tuumailla ja punnita, sillä ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi.
»Ei, rva Lewis, asiani ei ole niin kiireellistä laatua ... taikka oikeammin, sillä ei enää ole niin kiire... Tämän tunnin kuluessa ovat mielipiteeni melkoisesti muuttuneet...»
Tah haitaapa ... olla... Sinnepäinkö se Ville ... pitää lähteä tänne... Asemalleko on kiire? Onkohan sinne pitkältä vielä? Tuossahan se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy... Liisa jo saavutti heidät... Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi ... vaan ei se kuule mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! Etpähän nääntynyt!
Olit aika saatana säysy, Kun korsia kuljettaa Sai rauhassa linturäysy Ja pesiä selkäs taa. Mut kiire on touhuissa kevään, Ei auta häikäilyt nuo, Ja jos mieli ei vain jää levään, Piru itse se suojaa suo. Vaikk' kastanji päätään puistaa, Vuos vuodelta nostaa se sen, Ja messuissa latina luistaa, Kunis niitä ei ymmärrä ken. Canovan Pariksen edessä. Tule, keiju, ahtaassa liivissäs!
Lyijy alkoi kutistua kauhassa ja vähitellen suli niin häilyväksi kuin maito. "Nyt, Kalle, nyt, nyt!" Silloin tulla kurahti yksi luoti ... toinen ... ja kolmaskin. "Perhana, maahanhan sitä meni paljon." "Niin, kun kaadoitte kovin kiivaasti", Jurisi Kalle keräillessään ympäri lattiaa roiskuneita lyijysirusia. "Kiire kun on!" sanoi isäntä puhallellessaan hiilokseen.
Ei ole Halli hyvä Halli, uskollinen ystävä ei ole lappalaistenkaan lumottavissa, vaikka niillä on hyvä silmä eläimiin. Mutta kun koira oli kääntynyt takaisin isäntäänsä hakemaan tuli kiire maankulkijalle.
Kauan emme kuitenkaan joutaneet siellä viipymään, sillä isännällä oli kiire kotiin, ja niin läksimme pois. Vaan kun olimme juuri pihalle ehtineet, juoksi Pirjo peräämme ja pyysi minua puhutella hiljaa korvaan.
Mutta sitä tehdessään hän huomasi Toinin katsovan kelloaan. Neidillä on kiire. Ja minä kun tässä olen puhellut näin pitkään! Mutta ajatelkaa, että olen odottanut teitä kaiken sen aikaa, kun olitte siellä ulkomailla. Sentähden se nyt tuli näin purkautumalla. Ja on sillä toisetkin syynsä, jahka saan puhua. Kyllä minun nyt kuitenkin pitäisi lähteä. On jo niin myöhä. Lähdetään, lähdetään.
Päivän Sana
Muut Etsivät