Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Muutamien päivien perästä rupesi äiti virkistymään ja sanoi Mataran muorille: »Kyllä minä tästä nyt paranen; enpä tässä enää apua tarvitsekaan.» Mutta muori vastasi: »Mihinkäpä tästä on kiire. Katsastetaanhan tässä nyt vähäsen...» Ja isä sanoi pöydänpäästä: »Katsastetaanhan vähäsen.» Miina ja minä olimme lehdon laidassa kerppuja tekemässä, kun pihaan näkyi menevän kaksi miestä.
Kiiruhdamme erään lihavan rouvan sivu; hän on ollut saattamassa miestään vähäiselle alukselle, jolla mies jälkeen puolenpäivän on lähtenyt Ruotsiin lihoja viemään. Kiiruhdamme erään sotaherran sivutse majuri Leist on hänen nimensä joka aikoo mennä maalle huvittelemaan. Minne niin kiire? Kello on kohta kahdeksan. Pimeä on tulossa, ja tapaukset tänä iltana ajavat kiireesti toisiaan.
Pyhäaamuna hän valjasti isältään lupaa kysymättä hevosen reen eteen ja ajoi sisarensa luo kylään, jossa viipyi iltapuoleen. Paluumatkallaan hän oli käynyt ottamassa ryyppyjä salakauppiaalta. Nyt tuntui olevan uskallusta puhua. Kiire oli joutua kotiin mielen rohkemmillaan ollessa.
Kornelialle tuli kiire kiertää kahta kortta, joilla hän leikitteli. Hänen näytti tekevän mieli sanoa jotain, mutta jätti aina sanat lausumatta oikealla hetkellä. Viimein hän teki lujan päätöksen: »Minä luulen, että teillä oli oikein siinä, mitä te sanoitte minulle sinä iltana, kuin me menimme Maria Hansenin luota.» »Todellakin? Ei taida olla usein, kuin minulla teidän mielestänne on oikein?»
Meidän on kiire, ennättääksemme seurata niiden virtaa. Kello on kohta kahdeksan. Kreivi G. kulkee edestakaisin kamarissaan. Hän on saanut kirjeen, joka hänelle ei ole mieluinen... Kirje uhkaa ryöstöllä. Kreivi kiroilee. Linnassa istuu raudoitettu mies. Hänen hiuksensa ovat harmaat, eikä hän kumminkaan ole vanha. Hän on siis kärsinyt paljon? On! Porvari Hellmanin talossa on päivällä teurastettu.
Sisätuloja oli sihteerillä kirjoitustyöstä, jota vähin erin sai kaupungista, keneltä, ei Topiaskaan tullut kysyneeksi. Kirjoituksilla oli aina kova kiire, sihteeri ei silloin joutanut syömäänkään yhdessä pöydässä, haukkaili vaan iloissaan voitaleipää ja keikutti kynää paperilla. Valmiiksi saatuaan lähti niitä perille viemään ja viipyi säntilleen sillä tiellä yön ja päivän yön perään.
Muutamat naapuriston perheet, jotka tähän saakka olivat olleet hänelle sangen ystävällisiä, alkoivat nyt vetäidä takasinpäin, niin, olipa niitäkin, joille, kun tuon onnettoman sunnuntain jälkeen kohtasivat hänen, tuli kiire katsoa sivulle, kun eivät tahtoneet häntä tervehtiä. Robert kävi kuitenkin tietänsä suoraan eteenpäin ja antoi vaan ihmisten puhua ja soimata, mitä ikään heitä halutti.
Ymmärsin, että heillä oli kiire, ja koetin antaa heille tietä jo kaukaa, säästyäkseni epämiellyttävistä kokemuksista ja kosketuksista. Tein tuon mielelläni ja vapaehtoisesti. Sillä heillähän oli joku elämäntarkoitus ja joku päämäärä, jota kohden he kiirehtivät. Minulle taas oli niin täydellisesti samantekevää, minne vaelsin ja kuinka kauan viipyisin matkallani.
Eräänä iltana, kun oli myöhään kahden istuttu, jäin kuin jäinkin lesken luo yöksi. Se teko meni liian pitkälle. Sen jälkeen tuli kiire kuulutuskarttaa toimittamaan. Ei se liitto kanna hyviä hedelmiä, sanoi Kesusvaaran isäntä ja kehoitti minua hankkeesta luopumaan. Karuliina ei sanallakaan aikeitani vastustanut. Oli vaan äänetön ja hymyili joskus surullisesti, niinkuin kärsiväiset hymyilevät.
Lapset yön ja auringon, kiire on, kiire on! P
Päivän Sana
Muut Etsivät