Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
»Minä tiedän, ettei hänellä saata olla parempaa hoitajaa kuin te; Knut on kertonut minulle niin paljon, kuinka hyvä ja uskollinen te olette olleet hänen vanhaa isäänsä vastaan.» Katriina alkoi heti itkeä. Hän ikävöi semmoista, jonka kanssa hän saattaisi puhua avonaisesti, ja sitten hän alkoi kertoa Kornelialle elämänsä tarinaa, rehellisen, uskollisen ihmisen tarinaa.
Kuin hän oli mennyt, ojensi Holt Kornelialle kätensä, joka näytti vieläkin pitemmältä ja enemmän luurangonkaltaiselta, kuin hän sitä kurotti, jolloin paidan hiha valui ranteelta, joka oli kuin lapsen. »Vielä kerran kiitoksia, kiitoksia. Ettekö tahdo istua.»
Nuori nainen antoi Kornelialle kättä käsipuiden yli, nyykäytteli päätään ja sanoi yhä uudestaan: »Tervetulleeksi» ja »Kuinka hauskaa, että te tulitte!» Hän tervehti ystävällisesti myös Pietaria ja hiukan oudonuteliaasti Knutia. Jalkasilta pantiin ulos, kaikki laiturilla olijat syöksyivät laivaan. Toisiaan työkittiin, tingittiin kyydistä ja etsittiin tavaroitaan.
Kornelialle tuli kiire kiertää kahta kortta, joilla hän leikitteli. Hänen näytti tekevän mieli sanoa jotain, mutta jätti aina sanat lausumatta oikealla hetkellä. Viimein hän teki lujan päätöksen: »Minä luulen, että teillä oli oikein siinä, mitä te sanoitte minulle sinä iltana, kuin me menimme Maria Hansenin luota.» »Todellakin? Ei taida olla usein, kuin minulla teidän mielestänne on oikein?»
Hän heittäytyi vaatteet päällä sänkyyn, mutta ei voinut maata. Hiljaisuudessa tulivat Knutin sanat takaisin yksitellen ja ahdistivat häntä. Mikä häntä liikutti enemmän kuin sanat, oli ääni, jolla ne lausuttiin. Tämä paathos oli Kornelialle outo. Se ei ollut papin kirkossa, ei Björnholtin, kuin hän riehui kansanyllyttäjiä vastaan, ei isän, kuin hän nuhteli talonväkeään.
Kuin Hanna ja Pietari hetkeksi sattuivat etemmäksi, sanoi Knut Kornelialle: »Kunnia totuudelle, neiti. Te olette oikeassa. Minä olen tässä lohdutellut itseäni sillä, että minä olen tahtonut. Minä en olisi luullut, että minä vielä kaunistelein omissa ja muitten silmissä. Minä olen ollut sokea sillä silmällä, jolla näkee itsensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät