Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Lidolle taikka ei ollenkaan! Hän makasi Lidon laakealla rannalla, missä Adrianmeri lipoi hietikkoa valkoisin, väsynein kielin. Ilma oli raskasta, tukahuttavaa. Aurinko sitruunankeltaisena punertavan udun takana. Olisi hyvin voinut luulla joutuneensa Hollannin rannikolle. Mutta nyt oltiinkin Lidon ijäti ylistetyllä rantaäyräällä. Siellä hän nukahti.
Jos vaan minun Anttini vielä eläisi; kyllä hän istuisi tykönäni ja pitäisi kanssani seuruutta; hän taitaisi puhua kanssani, hän! Olkaatte nyt niin hyvä ja istukaatte vähän kanssani pakisemaan. Ettekö tahdo ensin, minä tarjoisin teille vähän kuminaviinaa! Se lämmittää; ette saa kieltää! No, Liina, milläs uskot mielellä minun olleen, akan liukkahin kielin tällä muotoa höristessä?"
Sitä kylmemmäksi kävi heidän välinsä, jota enemmän hyvitteli poikaa, jota enemmän koetti olla hänelle mielin kielin. Josu karttoi sihteerin seuraa, vastasi mielittelyihin lyhyvin, mutta hiotuin lausein. Niiden terä teki useinkin naarmun, vaikka sulaa leikkiä olivat olevinaan. Vaikka kumpikin näin olivat silmätikkuina toisilleen, niin eivät tosin kaunanneet toisiaan selän takana.
Sanan pontevan Hän sitten lausui, vaikka tyynin mielin: »Näin sanoo Pyhä Kirja: kaikin kielin Jumala pitää tunnustettaman. Te tahdotteko Hänen kunniaansa Vähentää, joka suureen maailmaansa Loi kansat, määräs kielet kansoillen Ja heille kullekin soi tehtävänsä, Ett' yhä töillänsä ja kielellänsä Hänt' ylistäisi kansa jokainen?» Vait oli Ruotsin mies. Mut nuorukainen Sen kuuli.
Pelastettu, rakastettu kohta ompi kotimaa. Suonio. Varpunen. Jos ruikutella voisin ma kielin sataisin tai kiurusena oisin kohoova pilvihin, Niin aina kiitteleisin suloista Suomea, ja Jumalalle veisin ma huokauksensa. Hän silmät ehkä loisi myös meihin raukkoihin ja päivän paistaa soisi saloihin synkkihin. Ei ääni mulle suotu oo satakielisen; heikoksi siipi luotu ei kanna taivaasen.
FAUST. Kuule sanani viimeisin: Sitä pyydän vaan, ja mun keuhkoloita säästä Ken mielii voitollen vaan kielin päästä, Hän kyllä pääseekin. Nyt tullos! Suututtaa mua jankutus. Mun täytyy siks' on sulla oikeus. Puutarha. MARGAREETA FAUSTIN K
Ma usein oon kumartunut, Oi tuhat kertaaki, Net vasten syöntäni painellut Sata tuhat kertaaki! Suvella. Maat, penkeret Kuink' kastehiset! Kaikk' kukkapäät Kuink' helmissä, näät! Kesk' puitten sää Kuin vireä tää! Kuink' valoss' kielin iloisin Nuot pikkulinnut semminkin!
Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, ja meidän vaarat virkkoa, ja meidän laaksot lausua, sanella salmensuut; Niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: "täss' Savon joukko tappeli, ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan!" Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, ja mulle ei mikään niin soi kaikesta, minkä Luoja loi, kuin: "armas Savonmaa!" A. Oksanen. Suomen valta.
Hetkessä kisat aloita, anna laulun, soiton soida! MEDON. Mutta... ANEMOTIS. Ei enempi, joudu! MEDON. Hyvä. Jää minulle miekka. Kuudes kohtaus. ANEMOTIS. Sitten CHRYSEIS. ANEMOTIS. Kieli, sa ijäti soipa sydämessä ihmislapsen, sinut nyt virtehen viritän, hän on kuuleva minua. Lapsuusmuistot! Synnyinseutu! Tulkatte tulisin kielin sydäntä syleilemähän, sydäntä kuulevan Chryseiin. Tuoss' on hän.
Mutta huhu oli niin kauan ja niin useasti tuhansin kielin valehdellut, ettei kukaan tiennyt, mitä piti uskoa, mitä tuli tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät