Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Se kaihomielinen lehmien ammunta ja lammasten määkiminen, joka Lepokiven taipaleelta kuului karjaa vietäessä, soi korvissa monta päivää, monta viikkoakin, muistuttaen omaa syyllisyyttä, kun elukat eivät päässeet vapauteen kuten ennen kesän tultua. Mutta kaikkeen kuitenkin täytyi tottua.
Silloinpa kelpaisi äidin ja kaikkien veljesten jälleen kokoontua yhteen ja jälleen he viettäisivät omalla kotitantereellaan samallaisen kesän kuin oli ennenmuinoin, pääskysten, pihamaan, aittojen, metsien, niittyjen, hevoshaan, omenapuiden, keinun, venheiden, vesien, kahilikkojen kanssa.
Nuorempana oli hän matkustanut Pohjanmaalla, jonne jalona kyytimiehenä seurasi entistä pitäjän provastia, joka oli muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siellä oli Taula-Matti viipynyt seuraavan kesän, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan äärettömillä rämeillä.
Karjaa täällä pitää paimentaa kontiolta läpi kesän, ja sittenkin tahtoo se sen käsistä ottaa. Mutta metsän riistaa on niin paljon kuin pyytää tahtoo ja kaloja kuhisee kuin muurahaisia monissa koskissa ja virroissa. TUULIJ
Valoa, kesän hehkua he kukin halajaa, ja viime riepu varrelta jo maahan valahtaa. Kuin ryhmä auvoss' Eedenin he seisoo, miekkoset. Ken loppuun luki luonnon kirjan kaikki ihmehet ? Tään Kaapron tunsin nallikasta: isä kuokan mies, vaan poika varhain herrasmuodin temput tais ja ties; hän pikenttinä kaupungissa aimo viran sai, siin' oli, arvaan, uuras, tarkka älyltäänkin kai.
KUNINGATAR. Teidän silmänne välkkyy kuin haukan; minuako te vainootte? BOTHWELL. Niin, lemmellä palavammalla, kuin kesän kuumuus, jota pakenitte tänne suojaan. KUNINGATAR. Bothwell, minä olen uskonut itseni teille. BOTHWELL. Te olette uskoneet minulle niin paljon, että teidän täytyy uskoa minulle kaikki. KUNINGATAR. Se ei olisi hyvä meille kummallekaan.
Ollut ei arkea mulle ja ollut ei päivää ja yötä, vain oli laulusi sun. Oi, kesä kaukahinen! Oi satakieli, sun laulusi muistossa vieläkin väikkyy: tummaa silmää kaks, vaalea, kutrinen pää. Oi kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Kerran lienen sun lasna ma nähnyt tai uness' ehkä.
Kallu toimitteli ulkona ja Manta meiskasi portahitten ääressä juottoporsaan kanssa, mutta Liisu istui penkillä akkunan ääressä katsellen ulos kesän vihantaan maailmaan. Ilma näytti kauniilta, raittiilta, mutta Liisun mieli oli toki haikea.
Ehkäpä kesän aikana voin hankkia apua siksi, että saan pellot kylvöön, heinän tehdyksi ja leikkuut leikatuksi. Ehkäpä Jumala lähettää taas jonkun minun avukseni, kuten kerran sen Juhanin. Maaliskuun viimeisenä päivänä Mikko voiteli kahdet saappaat lähtöä varten, toiset jalkaan ja toiset tarpeen varalle.
Mutta Esteristä oli sittenkin tuntunut kuin kaupunki olisi ollut tyhjä ja kuolluksissa, ja kuin olisi elämä alkanut, nyt kun koululaiset tulivat taas takaisin kuin äkkirynnäköllä valloittaen kaupungin, ja toivat kuin virkeäin voimain tuulahduksen mukanaan, mikä herätti muissakin halun oikein jotakin yrittää kesän raukeuden jälestä. Ester aukaisi pianon kannen.
Päivän Sana
Muut Etsivät