Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Pappi pani avaimen ovelle ja väänsi; lukossa kuului kummallinen huokaus ja sarannat vinkuivat, mutta sisällä oli kammoittavan hiljaista; kostea, raskas kivi-ilma löi heitä vastaan aivan kuin kellarista ja jok' ainoa askel herätti kaikua ympärillä holveissa ja nurkissa aivan kuin olisi useampia astuvia ollut.
Mutta minä vakuutan vielä kerran, lisäsi Lejonborg, etten tiennyt kellarista enkä siitä, mitä siellä oli, ennenkuin jouduin sinne. Olemmeko sen siis muka tienneet ainoastaan minä ja teidän palvelijanne? kysyi mustalaisnainen. Palvelijani!... Kuka palvelijani? huusi kreivi; mitä te puhutte? Siis vain minä ja teidän palvelijanne tiesimme, että kellarissa oli aseita, jatkoi Anna.
"Astutko ulos?" huusi Tapani, jonka kiukku muuttui raivoksi, "tai, Jumal' auta, noudan luodikkoni ja pamautan kalloosi! Kyllä minä tiedän, mihin tähtään". Nyt kuului liikkuminen kellarista ja kohta astui Hannu ulos kalpeana, seisahtui rättärin eteen, ojensi kätensä ja sanoi: "sitokaa!" Sofian huulilta kuului kamala huuto ja hän kaatui tainnotonna kellarin eteen.
Hän naurahti punastuen eikä tahtonut kuullakaan tuollaista. Kumminkin hän puheli uusista uutimista akkunoissa, ja mitenkä puutarha olisi järjestettävä, ja eiköhän kävisi halvemmaksi ostaa kaikki, mitä tarvitaan, Frankfurtista. Sitten hän haasteli vanhasta äidistään, joka tulee meidän luoksemme, ja kyökistä hän haasteli kanssa ja kellarista.
Hän nuuski kaikki pimeät nurkat, joihin todella ei päässyt ainoakaan valonsäde, katseli ihmisiä, jotka nukkuivat seinävierillä viittojensa peitossa, ja silmäili sairaita, jotka olivat kannetut nurkkaan, erilleen muista. Lygiaa hän vain ei löytänyt mistään. Toisesta ja kolmannesta kellarista hän niinikään etsi häntä turhaan. Oli jo myöhäinen yö, ja kaikki ruumiit olivat kannetut pois.
Eikä sittenkään mitään tapahtunut, kun isäntä tuli kellarista pois, puteli kummassakin kainalossa, ja pihanpääkamariinsa pujahti... Huhhuh! kylläpä se oli kylmää mutta hyvän se teki, puheli isäntä, kun pihan yli taas tupaan palasi. Kylläpä nyt päivä heloittaa, kyllä nyt soh!
"Ei ollut seltteriä", vastasi naisen ääni. "Herrat kuuluivat yöllä juoneen kaikki, vaan sainhan minä amonjakkia ja kauppamiehestä ostin puolitusinaa olutta." "Onko se edes kylmää?" uteli nimismies huuliansa maiskahduttaen, "kuivaa suuta niin vietävästi." "Kellarista hakivat", sanoi Lotta, tullen makuuhuoneesen tilaa korjaamaan.
Sitten piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Otti kyrsän uunin päältä, Vieritti rahan sijalle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahan sijalle, Heinät heinähuonehesta, Vieritti rahan sijalle, Kaurat kaurahinkalosta, Vieritti rahan sijalle.
Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa oleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty, ei kielletty kellarista eikä aitasta evätty: aina viilti vehnäsiä, katseli kananmunia maitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella, aamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
MARCELLO. En, kunniani nimessä, myös minä. HAMLET. Tuon miekan kautta! MARCELLO. Me jo vannoimme. HAMLET. Tuon miekan kautta, sanon. HAMLET. Haa! niinkö, mies? Vai siellä, kelpo poika? Kas niin, te kuulette sen kellarista, Nyt vannokaatte. HORATIO. Vala lukekaa. HAMLET. Ett'ette koskaan kerro, mitä näitte, Tuon miekan kautta vannokaatte. HAMLET. Hic et ubique? Paikkaa muuttakaamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät