Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Onko se minun tähden, isäni, kuin te sen hinnan minulle harrastatte saada. En moi olla kyllä kiitollinen siitä, sillä en tarvitse rikkautta, osaan tehdä työtä! Te katsotte kummastellen minua? Te ette ole milloinkaan sitä sallineet, että minä pitäisin huolta taloudesta, sillä te arvelitte sen säätyänne loukkaavaksi, jos tyttärenne piti huolta kyökistä ja kellarista!
Kuinka kauan tätä asemaa olisi kestänyt kauppiaan konttorissa, emme osaa sanoa; epäilemättä siihen saakka, kunnes saiturin sielu olisi hänestä siirtynyt ellei hänen huutonsa olisi vihdoin kuulunut kellariin ja hämmästyttävänä kaikunut Anteron korviin. Antero samosi kiireesti ylös kellarista ja riensi isäntänsä luo.
He olivat siellä niin rauhassa toisella puolella huonetta. Martha seisoi selin heihin, kumartuneena tuon vaalean sinisen kankaan yli, sakset narisivat pöytää vasten, kun hän siinä leikkaili liiviä kihlajaisleninkiin. Sinulle tuli kuuma astuessasi, sanoi Aili hetkisen vaitiolon jälkeen. Menenkö toimittamaan selttersiä ylös kellarista?
Käsieni ja polvieni varassa kompuroin tikapuita myöten ylös kellarista. Pahimmin olin pelännyt sitä, että Mari olisi putoamisestani herännyt, jolloin hänen naisellinen kainoutensa olisi tullut kärsimään minun ajattelemattomasta ja kaikin puolin sopimattomasta esiintymisestäni. Mutta nyt rauhotuin kokonaan, sillä hän näytti edelleen nukkuvan autuaitten unta.
Wiimeiksi muistettiin se yksinäinen huone eli kellari, mihin Yrjö Eeronpoika oli suljettuna. Tultiin senkin owelle, waan owi oli lukossa ja kaikki oli kuin tawallisesti paikoillaan. Yhtäkkiä kuultiin surullinen laulu kaikuwan sywästä kellarista. Kaikki hämmästyiwät.
Taiteellisesti tehdyt matot olivat haluttua tavaraa, ja hän laski helposti ansaitsevansa tällä vangillaan enemmän kuin kymmenellä tavallisella vieraalla, joita hän pudotutti alas luukusta ja murhasi. Jotta Mahmudin olo ei olisi kovin tukala, kuljetti leipuri ruumiit pois kellarista, lakaisi lattian, antoi hänelle olkivuoteen ja toi hänelle kahdesti päivässä ruokaa ja juomaa.
Surkealta tuntui Kallesta, kun näki Kekkolan Iidankin sinne joutuvan huomeistä ja ensimmäistä ripilläkäymistään valmistamaan; sillä Iida oli Kallen tädin tyttö. Suurin osa väestä jäi siihen sijaan kievariin ja isännällä näkyi olevan täysi työ kantaessaan kellarista olutkorin toisensa perästä kaikkien janoisten tarpeiksi.
Hänen isiensä linna oli nyt joka taholta liekkien ympäröimänä yhtenä ainoana suunnattomana tulipatsaana, jonka hohde kirkkaasti valaisi tienoota. Vangit! huudahti Bertelsköld. Onko kukaan päästänyt vankeja pois kellarista? Kaikki olivat vaiti. Ei ollut kellään ollut aikaa ajatella näitä onnettomia.
Ja mies haki vielä samana yönä kellarista kittiä ja täytti sillä kirveen iskemät haavat, ja siveli myöhemmin maalia päälle. Mutta ... tahtoisitteko katsoa sitä korjattua kohtaa...?» Olavi nousi ja asteli kuin kone kaapin luo, mutta vanhempi veli ainoastaan kääntyi tuolillaan, katsellen siitä sanaton kauhu yhä kasvoillaan.
Heitä vastaan astui sotamies ulos kellarista. »Kellari on hyvä», sanoi hän, »mutta vartioikaa hyvästi Anteroa. Minä sidoin hänet, sillä ei siihen mieheen ole luottamista. Ei hän vielä ole niin hullu, että voisimme olla huoletta hänestä ja hänen hulluudestaan.» »Rouva Elina on koko ajan peljännyt häntä», sanoi Maija Liisa.
Päivän Sana
Muut Etsivät