Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kun hän nyt seisoi siinä ja lepäsi matkasta oikeassa kädessä pitkä keihäs, joka oli samalla kertaa sauvana ja aseena, ja vasen käsi lanteilla, katsellen hitaampia seuralaisiaan, tuntui kuin olisi nuorekas jumalolento harmaan temppelin parhailta ajoilta taas palannut sinne.
Sais' Loklinin sankari Kai nurmen hiekkahan hautansa, Kuin aalto, loiskuva rantaan, Se hukkuu hiekkahan taas. Mutt' voima Morannalin Ja silmäin valo on kadonnut, Ja muisto töistäni loistaa Kuin kaukaa talvinen yö. Nyt, Morvenin sankarit, Ilolla käyttekö taisteluun? Jous' Gall'in onkohan vankka Ja keihäs Klesamorin?
Myöhemmin hän esiintyy suljetuin silmikoin.» »Mutta eivätkö verkko ja keihäs ole varsin kevyitä aseita kilpeä ja miekkaa vastaan?» »Kaikesta huomaa, kuinka kokematon vielä olet, rakas Fulvia; retiariuksella on kaikki edut puolellaan.» »Mutta kuka on tuo kaunis gladiaattori, miltei alasti se ei oikeastaan sovi! Venus avita! mutta kuinka sopusuhtainen hänen vartalonsa onkaan!»
Häntäpä korvuksiin väkipeitsell' iski nyt Teukros, taas terän tempasi pois, ja hän kaatui, niinkuni saarni, kukkulan kauas siintävän puu pisin, vartevin, vaipuu maahan langettain lakan notkean, lyömänä vasken: noin hänet keihäs kaasi, ja yll' asu kiiltävä kalskui. Karkasi Teukros luo sekä riistää hält' asun aikoi, vaan heti Hektor päin salamoitsevan suuntasi peitsen.
Kultaiselle pohjalle oli valkeasta lasuurikivestä muodostettu lentävä joutsen. Ratsun loimi ja ohjat olivat hopealla koristettua purppurakangasta. Oikeassa kädessä kuninkaalla oli keihäs, jonka kärkeen Valeria oli kiinnittänyt neljä pitkää nauhaa, mitkä iloisesti lepattivat aamutuulessa. Siten koristettuna ja iloisen näköisenä kuningas ratsasti Taginaen katuja pitkin joukkonsa etunenässä.
Kaunis oli nähdä tuota taistelun tuoksinaa, kuinka siinä uupuneet hevoset ja haavoittuneet vasallit ja nuoret ritarit hurjasti iskivät ja temmelsivät, niin että ruoho värjäytyi verenpunaiseksi heidän allaan. Joukkonsa etunenässä oli Kaherdin ylpeästi pysähtynyt nähdessään erään uljaan paroonin, kreivi Riolin veljen, syöksyvän häntä vastaan. Molemmat ryntäsivät toisiaan kohti keihäs ojolla.
Rautatammen juuresta tehdyllä raskaalla nuijalla illyrialainen iski kuninkaan kilpeen ja sai sen alareunasta palasen lohkeamaan. Samalla kertaa longobardin keihäs hiukan sattui lohkeaman yläpuolelle, repi kilpinapin ympäriltä koristukset ja tarttui pitkien väkiensä avulla kilpeen painaen sitä alaspäin. Taulantius kohotti taas nuijansa iskeäkseen kuninkaan kypärään. Teja teki nopean päätöksen.
Ilman kilpeä hän meni nyt solan ulkopuolelle keihäs kummassakin kädessään. "Tervetuloa tänne ulos kuolemaan", huusi Johannes ja heitti. Hänen keihäänsä oli mestarillisesti tähdätty, aivan kuninkaan päätä kohti. Mutta Teja taivutti päätään hiukan oikealle ja voimakkaasti sinkautettu saarnikeihäs murskautui kallioseinään.
Jokaiseen pöytään kuului vähäinen, hiusneulan paksuinen keihäs, johonka muutamia kaldealaisia kirjaimia oli piirretty. Salia pidettiin aina suljettuna; ovi oli malmista ja isolla teräslukolla varustettu, jonka avainta kuningas piti tallessaan. Tornin huipulla oli pronssista tehty Maurilaisen ratsastajan kuva, rauta puikossa, kilpi toisella käsivarrella ja keihäs pystyssä.
"Minulla on yksi pyyntö", sanoi noita; "jos siihen suostut, niin käännän asiamme voittoon". "Minä suostun, vaan auta pian", huudahti Sipo. "Keihäs sattui olkapäähäni." "Vanno, että suostut pyyntööni", kärtti noita. "Minä vannon Jumalan nimessä ja autuuteni toivon kautta", vakuutti Sipo. "Kuulkaapa, veikot", sanoi Jessenhaus, ivaten tuskissaan. "Autuuden toivo! Hahhaah!"
Päivän Sana
Muut Etsivät