Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ei! ma kaipaan, isä, kasvojasi, Oppia, mi toivon säilytteli, Katsetta, mi hehkui haudan taakse, Ijäisyyden ilmaasunnoihin.
Ja kun kyllästyit tuohon maalattuun nukkeen täällä, niin heittäysit sinä katuojien lokaan ja piehtaroit siinä häpeämättä pakottaen meidät katselemaan siveettömyydestä veltostuneita kasvojasi ja kuulemaan öisissä hummauksissa käheytynyttä ääntäsi.
Tessalitar suuteli Ionen kättä ja virkkoi sitten hieman hämillään: »Ihana Ione, saanko pyytää sinulta suosionosotusta?» »Et voi mitään sellaista pyytää, johon en suostu», napolitar vastasi. »Sanotaan», Nydia virkkoi, »että sinä olet kaikkia kuvauksiakin kauniimpi. Ah! En voi nähdä sitä, joka koko mailmaa ihastuttaa. Sallitko minun kädelläni hivellä kasvojasi?
Näin vähän jos saan teiltä armoa, Mun suokaa mennä, ett'en teitä loukkais. Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyydän, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta enää sua puhuttele. RICHARD. No, hyvä! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin tästä sodast' ehdit voittajana. Niin minä vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' enää koskaan kasvojasi näe.
HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; kohta. KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi. LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan. KUNINGAS. Sit' en usko. Mut tuo on melkein tuntoani vastaan. HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään. LAERTES. Vai niin? No, tulkaa. OSRICK. Kumpikaan ei osaa. LAERTES. Nyt varuillanne!
TUURE. Joka oli näin vähän toisella korvalla. Siinä oli pitkä, pehmeä höyhensulka, joka SIIRI. Sinä kehuitkin sen aivan pilviin asti. TUURE. Salattu hyökkäys. SIIRI. Jos se olisi ollut vanha ja ruma niin TUURE. niin olisin vielä enemmän ihaillut kauniita kasvojasi SIIRI (tukistaa häntä).
Niin kiihotin vihaani toveriani kohtaan kuin häijy, ajattelematon ja pahasisuinen koulupoika, sen sijaan, että minun olisi pitänyt polvillani rukoilla Jumalalta armoa. Ja joka kerran kun Alan pilkkasi minua, onnittelin itseäni. »Haa!» ajattelin itsekseni, »minulla on parempi herjaus sinulle varattuna. Kun minä kuolen tänne, niin tuntunee se sinusta kuin isku vasten kasvojasi. Ah, mikä kosto!
Hyi, Eero, sinäkö se olitkin, sinä häijy, ilkeä poika! EERO. Ethän suutu sentään, Elli kulta? ELLI. Suutun kyllä, ja suutun ijäksi päivää. Aika mies suutelee täysikasvuista tyttöä. Onko tuo enää laitaa! EERO. Elli, armas Elli, leikkiähän se vaan oli. Vaivaista leikkiä. Pilkan tekoa. EERO. No, Elli, kuka nyt tyhjänpäiväistä asiaa noin pahakseen panee. Näytä jo kasvojasi vähäisen.
"Ole huoletta!" vastasi Jussi iloissaan, "sano vaan hänelle, että minua tapasit; minä luulen, että hän sitte sanoo: kiitoksia, pikku Katri! Hänen käskystänsä minä nyt marssin täällä. Tää päivä on onnen päivä ja sentähden toi Jumala sinunkin tänne tielleni. Hän tiesi kyllä, että tulisin iloiseksi, kasvojasi nähtyäni". Jussi kertoi sitte mitä kotona, hänen majassaan, oli tapahtunut.
Jos vaan kerran saisin sinua katsella oikein päivän valossa, yhden ainoan kerran vaan! Tämmöisessä sinertävässä valossa ei näe mitään. Joska minä yhden ainokaisen kerran vielä saisin katsella sinun hyviä kasvojasi, sinun uskollisia silmiäsi kirkkaalla päivällä! Oi, kuinka tuskalliselta tuntuu kuolla pimeässä, näkemättä silmien katsantoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät