Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kasvoin lassa armotonna, Yksipuolisna ylenin; Kasvoin kun karankokuusi, Nousin kun noropetäjä, Niinkun putki puun nojassa, Saraheinä sammalsuolla, Kaste kaihassa tilassa, Vesi vaahterin vajossa. En kasvan't kananmunilla, Ylennyt sianlihoilla; Kasvoin kainalopaloilla, Täyvyin kaalin tähtehillä, Veräjillä vierahilla, Uksilla ulisevilla.
Tie taipui milloin notkoksi alas, ja silloin humahti suosta kulkevia vastaan jäähtynyt ilma, mutta kovemmilla mailla lehahti aina kangaskanervan lämmin tuoksu. Kaste oli jo tiepuoleen nurmikolle laskeutunut, ilta kului ja yö läheni, mutta ei näkynyt vielä mökkiä, jossa oli määrä levähtää.
Kiitos sulle, taivaan opin tulkki, Aurinko, kun saarnannut oot meille, Syämmellemme hänen hyvyyttänsä Silmillemme töitään selvitellyt!" Kaste.
Taas haastoi hyvä Mestari: »Et kysy, keit' ovat henget, jotka täällä näet? Siis tiedä, ennen kuin sa eespäin astut, nää ettei tehneet syntiä, mut riitä ei hyvättyönsä, koska kaste heiltä, sun uskos pyhä tie ja portti, puuttuu. Ne jotka ennen Ristin aikaa eli, osanneet palvella ei oikein Herraa; ja minä itse olen niistä yksi.
Lausuithan sinä juuri minulle: 'rakastan sinua', ja niitä sanoja en vaihtaisi koko Rooman mahtiin. Oi Lygia, järkeni sanoo, että tämä oppi on jumalallinen ja kaikista paras, sydän sen tuntee ja kuka saattaisi sellaisia voimia vastustaa?" Lygia kuunteli hartaasti hänen sanojaan ja katseli häneen sinisillä silmillään, jotka kuun loisteessa olivat kuin salaperäiset kukat, joissa kaste kimmeltelee.
Kesän lämpöisimpänä iltana, kun jo päivän paahteiset säteet olivat meren sinervään helmaan vajoavan auringon terästä sammuneet, vaan kostea kaste ei vielä ollut ehtinyt ruohonpäitä suudella, silloin tuli kuningas noitten ylpeitten seuralaistensa keralla pitkin pesän valtakujaa ylös sen huipulle. Siinä he levittivät hienoset siipensä ja niin läksivät uljastellen lentoretkelle.
Polku lahden pohjukasta, puron vartta vastamaata nousu, siinä on lempeä lepikko, tuomilehto tuoksuvainen, viita vipajaa, kaste kimaltaa; polun kaidan kahdenpuolen vesiperhot leijaa, leikkivät sudenkorennot lehdillä pajun ja raidan.
Aamu oli varhainen, ja kaste kimmelteli heinikossa, kun metsästyssaappaat jalassa saavuimme Pässinmutkan pellolle. Painalluin kulkemaan pitkin piennarta syvälle rukiiseen ja tästä hiivin varovasti läpi viljan kahden saran poikki, kopeloiden maata jaloillani, kohtaamatta merkkiäkään sähkölangoista. Olettamus ei siis ollut oikea!
Niin minunkin mielessäni Keväthelle, tuuli, kaste Herätti himojen tulvan, Hävityshaluisen parven, Villimmän kuin metsän karja Janoisena, nälkäisenä Herätti käteisen kyynkin: Sen sihinä, sen sohina On vereni vellotellut, Etten voi levätä ennen Kuin olen laulanut Väinön Suin sytehen, päin savehen, Parrasta Puhurin suohon. VANHA JOUKO. Kateus syö miehen mielen, Että ei tuhoa tunne.
Kuinkas runoniekka sanoo: "Laulu on kuin taivahan kaste erämaan hiekalle; se vilpastuttaa matkustajan tietä". "Ystävä saraceni", sanoi kristitty, "minä en moiti mieltymystä runouteen ja "ilostuttavaan tieteeseen", vaikka kyllä suomme niille ehkä liikanaisen sijan ajatuksissamme, kun näiden pitäisi parempiin aineisiin olla kiintyneinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät