Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tähän lakiin nojaantuneena hän olisi todella voinut jättää valtakuntansa jatkaantuvalle jälkeisölle; vaan nyt, vaikka hänen onnensa puu näyttää kasvavan tuoreella maalla; vaikka tuhannet lähteet ravitsevat sen juuria, ja kaste peittääpi oksat, toukka syö sen sydäntä ja huomenna se kaatuu ikäänkuin surkastunut kurbitsi. Voi! voi Israelia!
HOMSANTUU. Se vaipui kuin vaha tuleen. Katosi kuin kaste kankaalta.
"Juokse yksistäsi vaan vuorta ylös; minusta ei ole iloitsemaan ja minä olen kovin väsynyt. Minä odotan tässä. Mene nyt pikaa ja joudu pikaa takasin". Faller kiiruhti ylös vuorelle ja Lents istui tien viereen kiviläjälle, ja samoin kuin kaste paraikaa lankesi puille, pensaille ja ruoholle että kaikki jälleen virkistyisi, niin yksinäisen sielullekin lankesi jotakin niinkuin taivaallista kastetta.
Ja tämä lapsen kaste oli ensimäinen tilaisuus, jolloin Mathieu ja Marianne tulivat muitten ihmisten joukkoon; he olivat vielä surupuvussa ja olivat tuskin vieläkään tointuneet saamastaan hirveästä iskusta. Muuten oli sovittu siitä, että kasteen jälkeen syötäisiin yksinkertainen aamiainen nuoren parin luona ja jokainen menisi sitten kotiinsa.
Runotar, sa Suomen sulo neito, Muistavampi ihmislasta, lausu: Kuuluisanko kuninkaan tuo hauta Kätkee, vai sen vertaisenko? Eipä Kuningasta, ei sen vertaistakaan Vanha *Haane* talonpoika tässä Lepää ja sen kuusi kelpo poikaa. Istu jyrkän rannan reunamalle; Niiden kauniin kohtalon ma kerron, Koska kaste kanervassa kiiltää, Harjun hongat päivän vielä kaihtaa.
Rakastava. Päivä laskee, ehtoo saapi, Kaste maita vilvottaapi, Ruususiivill' ilta lentää Laaksoloihin tuttaviin. Lemmen nuoli riutuessa, Ikkunassa avoimessa Istuu Selma, silmä entää Maille ympäriin.
Ja kun olen nähnyt teidät kaikki niin onnellisina ja iloisina keskenänne, ja kun olen tuntenut miten rintaani on ahdistanut ja päätäni polttanut katkeruus, silloin minun on täytynyt mennä ulos viileään iltakasteesen; silloin olen tahtonut levätä mustassa mullassa, johon kaste putoaa; olen tahtonut piiloutua kaikilta syvälle, syvälle hautaan!»
Pilven laittoi Pietarista, Hyvän kuuron sen korian Suomenmaallen surkiallen, Josta kaste kaunihisti, Armopisarat aleni Kuivuneillen kukkasillen, Virvoitti viinamäkensä, Että Herrallen he'elmän Istutukset tuottaisivat, Mantelpuissa marjat oisi.
"On ollut kova kaste yöllä, niin että pitäisi helposti huomata kulkijan jäljet ruohossa. Otitteko lukuun tämän seikan?" kysyi Kristiina. "Otinpa kyllä, Teidän Majesteettinne! Senhän toki ensiksi otin lukuun!" Kuningatar ei kysynyt enempää, mutta pysyi hetken mietteissään. Sitten sanoi hän maltittomasti: "Kiiruhtakaamme täältä, olemme jo liian kauan viivähtäneet tämän mitättömän asian takia!"
Lapsukaiset! kaunis päivä paistelee, Hauska on nyt juosta järven rannalle; Siell' on kirkas laine läikkyväisenä, Siellä ulpukkainen uljas hengittää, Kaste virvoittaapi kasvut kukkasten, Uiden, melskaten ja vettä viskoen, Kasvakaa te myöskin kilvoitellen! Nuorukaiset! joukossanne joutukaat Ulapalle, siihen huolet uppoovat. Uimamies on raitis niinkuin tuore puu, Muilta muoto, neste kesken kuivettuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät