Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kuoleman kalpeus peitti Helenan posket ja hän oli pyörtymäisillään. Käskettyään Valpurin tuoda hänelle vähän raitista vettä, hän tointui kiihoitetusta mielentilastaan ja astui portaille, heti johtaakseen asiain menoa miten parhaiten voi. "Tämä vaimo", alotti Esa puheensa, "sanoo itsellään olevan asiata sinulle, eikä tahdo sitä minulle ilmoittaa.
Ainoasti kuolon tapainen kalpeus hänen kasvoillansa, ja hänen käsiensä suonenvedon tapainen väriseminen osoitti hänen sielunsa taistelua, kun hän nyt, käyttäen hetkeä, jolloin kaikki viholliset olivat sytyttämisen puuhassa, hiljan hiipi huoneesen, jossa molemmat tytöt olivat kätkössä.
Mutta tuo heikontunut hengen suoja ei kauan jaksanut iloita hengen sisällisistä tunteista; pian katosi wieno puna poskilta, pian häwisi surullinen hymy suusta. Entinen kalpeus, entinen alakuloisuus waltasi kirjailijan ja hän rupesi taas taistelemaan sitä taisteloa, joka wiimein lewon tuopi. Jos tuo arwostelu olisi tullut paria wuotta ennemmin, niin kukaties kukaties?
Vieno katse sinisissä silmissään, vaalean tukkansa sakeat kiehkurat, jotka ympäröivät hatun lievettä, ja laskeusivat epäjärjestyksissä hartioille, kasvoinsa kalpeus, joka meksikolaisten omituisesta ihokarvasta erosi, kaikki tuo saattoi päättämään ett'ei ratsastaja ollut espanjalaisen Amerikan polttavan auringon alta syntyisin.
Vihdoin kun puolisonsa viimeinkin ilmestyy, vetelehtien raukkamaisesti rakennuksia pitkin, hän syöksyy äkkiä tämän eteen, luo häneen tuskallisen silmäyksen. "Oletko saanut mitään!" songertaa hän. Mies mitään vastaamatta, painaa päänsä alas. Vaimo silloin ensiksi läksi liikkeelle, kasvoillansa kuoleman kalpeus. Kotona pienokainen ei nukukaan.
Oi, suo mun luonas istua hiljaa, nähden, Kuink' kevät kaunis koituvi talven yöstä Ja, kukkais-vauloin, purppuranauhat päässään. Onnelan päiviä suo. Ma istuin taannoin, tyttöni, vuotehellas; Sun silmäs synkkä ol', iho riutununna, Ja kuolon kalpeus niin kuni nietos kylmä Verhosi kasvoja vaan. Nyt talvi karkas.
Eeva ei voinut olla välinpitämätön niille rakkaudenilmauksille, mutta hän ei ottanut niitä ilolla vastaan. Polttava puna ja kova kalpeus vaihtelivat vuoroin hänen poskillansa ja välistä näytti siltä, kuin kyynel, katumuksen kyynel olisi ollut nousemaisillaan hänen silmiinsä. Kuitenkin palasi siitä hetkestä alkaen entinen suhde ja entinen rauha osaksi perheesen.
Herrat yrittivät joskus laskea leikkiä hänen kanssaan, mutta huonolla menestyksellä. Jaana tuskin kuuli heidän sanojaan. Hän teki työnsä tyynesti ja täsmällisesti. Mutta hänen suunsa ympärillä oli kova piirre ja hänen suurissa silmissään oli jäinen kalpeus, joka teki kaiken leikillisenkin lähentelemisen mahdottomaksi. Kotipuoleensa hän ei koskaan kirjoittanut.
Vieno kelmeys lepäsi pastorin rauhallisilla kasvoilla; mutta se ei ollut kivulloisuuden kellahtava kalpeus, vaan tuollainen kirkas, läpikuultava valkeus, joka kovia, mutta voitokkaasti kestetyitä sieluntaisteluita ilmaisee. Friedrich pastori oli vanha mies.
Toinen hämmennys on ensimmäistä pahempi, mutisi kreivi V., hullutus käy hurjaksi... En totisesti tiedä, kumpi tällä hetkellä on suurempi, suuttumukseniko vai hämmästykseni. Mitä sanot? Mitä taivaan nimessä taas on tekeillä! huusi Lejonborg, hypähtäen seisomaan, kuoleman kalpeus äsken vielä niin värikkäillä poskillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät