Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
He menivät kokkapuolelle laivaa, purren hammasta niin, että posket siitä jäykkenivät. Päivällistä syödessä sattui Antti asettumaan niin, että bufettineiti muille tarjotessaan tuli yhtämittaa kumartumaan hänen ylitsensä. Hänen täytyi melkein tämän kainalon suojassa odottaa siksi, kunnes vastapäätä istuva oli täyttänyt lautasensa.
Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Paimenena velloseni." "Enmä lähe paimenelle Pah' on paita paimenella, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.
Huolimatta tuulesta, joka nyhtää paperia hänen kädestään, levittelee hän sitä lukeakseen ja ahmii sisäänsä lihavimmat päällekirjoitukset, kiiruhtaessaan eteenpäin, sateenvarjo kainalon alle pistettynä.
Housut ja alushousut ripustettiin erikseen kolmanteen naulaan. Mutta ennenkuin hän niin pitkälle ennätti, istuskeli hän, hieroskeli, hankaili niskaa, olkapäitä, selkää ja kainalon aluksia, kasvot omituisessa naurun ja suurimman tuskan välisessä irvistyksessä. Viimeksi veti hän sitten jaloistaan kengät ja sukat. Miina, viekää sukat lämpiämään ... anna sinäkin sukkasi lämpiämään.
Keksi jo liitelevän liki pilviä tuoll' aran kyyhkyn, nuolen laskettain kuvun keskeen kainalon alle; tunkeutui läpi nuoli ja töksähtäin tuli maahan, aivan Merioneen jalan ääreen; vaan polo kyyhky laskihe mastoa päin sinitumman, laitavan laivan, mutta jo painui pää, jäi riippuun raukeat siivet, koht' elo karkkosi siitä, ja vaipui kyyhky jo kauas ampujamiehestään, ja sen hämmästyin näki kansa.
Meidän ollessamme telefoonin ääressä ei nauru eikä leikinlasku ole hetkeksikään tauonnut nuorten tyttöjen pukuhuoneessa; se nousi korkeimmilleen, kun Planchette vihdoin kiihkeän vastarinnan jälkeen seisoi puettuna frakkiin ja lautasliina kainalon alla kuten kyyppareilla ainakin.
Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat." Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Itse ikkunan avavi, Itse tungeksen tupahan. Kaisa sängystä kavahti, Miekan seinältä sivalti, Tempasi tupesta tuiman, Syöksi miestä syänalahan, Läpi lämmöisten lihojen, Kautta kainalon vasemen.
Antaahan olla, herra komisarjus, vien minä näinkin, sanoi polisi istuutuen topakasti kuolevan rinnalle ja kiertäen voimakkaan oikean kätensä selän yli kainalon alle. Sotamies veti vangin jalat pukin alta, nosti ja asetti paikoilleen. Komisarjus katsoi ympärilleen ja nähtyään kadulla litteän vankilakin, nosti sen ja pani taaksepäin retkottavan märän pään päälle. Mars! komensi hän.
Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyttämiessä velloseni." "En lähe minä kytälle Kyttä haisevi havulle, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.
Ja samassa pujahti hän pois Kallen kainalon alaitse niin taitavasti, ettei hän sitä suinkaan ensi kertaa tehnyt. Kalle antoi hänen mennä. Kyllä minä sen vielä saavutan, kehui hän alkaessaan totia valmistaa. Anttia tämä kohtaus vähän vavahdutti ja pudisti sisästä, niinkuin olisi ollut hiukan vilu. Missäkö tutustunut, Antti? Sinä kysyt kovin kokemattomasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät