Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; Pian vanha virsi heinikosta alkaa; No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. HERRA. Siis eikö sull' oo asioita muita, Kuin valituksia vaan ja kanteluita? Maan päällä konsa mieltäs myöten käy?
Iskin kahta kämmentäni Kahen puolin kylkiäni: "Ole kiitetty Jumala! Pääsin kolmesta pahasta: Venehestä vuotavasta, Heposesta heittiöstä, Sulhosta pahatavasta. Venehen tulella poltin, Heposen hukille syötin, Sulhon surmalla tapatin." Sulhon valitsija. Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.
Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Paimenena velloseni." "Enmä lähe paimenelle Pah' on paita paimenella, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.
Kun oisin paimenna paloinen, Eli paimenen tytärnä, Niin toisin huhuelisin, Sekä toisin leilottaisin; Kuuluisi kulosta ääni, Heläjäntä heinikosta; Kukkuisi käetki puissa, Pienet linnut laulelisi. Viikon vuottelin käkeä, Kauan katsoin kaunoistani: Kuulisin käen kukunnan, Ehkä syämeni sulaisi.
Kiireesti kääntyi hän ympäri; kulki eteenpäin ja koetti heinikosta löytää Dominiquen jalan jäljet. Jäljet johtivat vinosti niityn ylitse, sitten ne katosivat, mutta näkyivät vähän edempänä uudelleen, kulkien aina metsän reunaan saakka; täällä ei jälkiä enää voinut erottaa. Fränzchen jatkoi siitä huolimatta kulkuaan, yksinäisyys ja metsän hiljaisuus teki hänelle hyvää.
Mutta te olette vapaa, Larsson, ja voitte tehdä minulle sen palveluksen, josta olen puhunut. Menkää Eläintarhaan ja hakekaa siellä heinikosta, hakekaa yötä päivää, hakekaa sata vuotta, ettekä tule sitä katumaan.
Ja hehkuvin silmin hyppeli Elli taapäin ylioppilaan edellä. Sitten hän juoksi ottamaan aitovarrelta heinikosta airoja. Tulkaa te ottamaan mela! Tekö siis soudatte ja minä pidän perää! Niin, minä soudan, ja pitäkää te perää! Vaikka puhuttiin näin aivan tavallisia asioita, oli niissä kuitenkin jotain salaperäistä ja kummallista. Ikäänkuin olisi jotain tarkoitettu, vaikka ei sanottu.
Eiköhän vaan tule prr . Hän kirosi jo puolitiehen. Tuuliaispää oli joutunut heinikosta niitetylle ja piti hyvää humakkata. Tulee se, kun tuleekin s a! Suuria heinävihkoja lenteli ilmassa. Saatuaan jotain käsiinsä kiihtyi tuulispää kuin huima koiranpenikka. Pari rukoa oli se kaapannut melkein kokonansa ja läheni toisia. Malinen hyppäsi pitelemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät