United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojalle annettiin nimeksi Maunu, ja Riikka odotti koko kesän, syksyn, talven ja kevään, mutta vielä seuraavan kesän alussa osasi Maunu ainoastaan ryömiä niinkuin koiranpenikka, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Riikan lehmät ja lampaat olivat talven ajan asuneet takan alla padan kanssa, mutta nyt täytyi niiden päästä laitumelle, ja heti kun lampaat tulivat ulos, vei tuuli ne mukanaan.
Kirkossa oli niin paljo väkeä ja kaikki ne olivat minua pitempiä! En saanut nähdä mitään muuta kuin hiukan Hyrrän morsiushuntua ... prinsessan huntua, piti minun sanoa. Nyt minun täytyy piiloutua, ennenkuin kukaan ehtii tulla. Hiljaa, siellä tulee joku! Uks, sanoi Puks, kuninkaalliset häät ovat pahemmat kuin sota. Onko täällä koiranpenikka? Hiljaa, isä, minä olen täällä incognito .
Eiköhän vaan tule prr . Hän kirosi jo puolitiehen. Tuuliaispää oli joutunut heinikosta niitetylle ja piti hyvää humakkata. Tulee se, kun tuleekin s a! Suuria heinävihkoja lenteli ilmassa. Saatuaan jotain käsiinsä kiihtyi tuulispää kuin huima koiranpenikka. Pari rukoa oli se kaapannut melkein kokonansa ja läheni toisia. Malinen hyppäsi pitelemään.
Juurakon alainen kolo oli lämmin ja pehmeäksi sisustettu, mikä olikin äsken syntyneelle aivan välttämätön ehto; tämä oli yhtä vähän karhun näköinen kuin mikään sen kokoinen pienokainen hevillä saattoi olla. Se oli sokea, avuton, ynisevä ja melkein karvattomana muodottomampi kuin kaikkein kömpelöinkään koiranpenikka, mitä ajatella saattaa.
Hän lauhtuu vähän ja rohkaisee: Mitäs muuta kuin isketään kirves puihin. Niistä tulee pylväitä ja pilareita. Ja sitten lautoja väliin... Ja sitten... Mikkoa huvittaa Sakris. Hän raapaisee korvallistaan ... ja taipuu lopulta kuitenkin, sanoo: No ... minä olen Mikko! Yritetäänhän sitten. Mennään ulos asiaa paikan päällä pohtimaan. He lähtevät ulos ... Sakris, Mikko ja koiranpenikka.
»Mitä sinä Ruudolf katsot?» hän jo aivan kuin kiihtyneenä kysyi. »Jaa...» tapaili pappi. Ei hän viitsinyt sanoa, että tarkkasi ruunan omituisia eleitä. Ja hermostuneena meni ruustinna toisesta akkunasta katsomaan. Koiranpenikka vekkuli siellä pihamaalla terhensi kissalle, joka laiskana nuoli käpäliään ja pesi silmiään. Se hypähteli, haukahteli iloisena. Isot korvat lupsahtelivat kuin mitkäkin.