Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Vaan sotarinta kun toist' oli vastaan sankkana, Troian kansa ja myös Lykian sekä myrmidonit ja akhaijit, 564 sankarin ruumiist' ottelemaan he jo iskivät yhteen huudoin hirmuisin; kovin kalskuivat asevasket. Zeus yön kaameuteen rajun taistelon varjosi, jotta tuimemmin tuho löis pojast' armaast' ottelijoita.
Ulkomaalaisen, joka ei tunne Englannin tapoja eikä tiedä kuinka yleinen siellä teen juonti on, täytyy tätä ihmetellä. Melkein jok'ainoa Englantilainen juo teetä kello 6 aikana iltasella; ainakin yhteinen kansa sen tekee. Kello kun lyö 6, jättää muurari savilapionsa, salvumies kirvensä ja rientää telineeltään teetä juomaan.
Miltei kaikki viittasivat ja hälisivät: »Mie ... mie ... mie tunnen ... mie» »No hyvä on kun tunnetta!» komensi mestari ja jatkoi nyt selittämällä: »Myö oomma yhtäikäsii Santun kansa, ja sen pojan kansa sitä kun ennen aikaan tehtiin koiruuttakii niin...» Siinä jo ääni nousi. Hän aivan ylpeili: »Niin saakeljvie siinä eivät nää nykyiset pojat piisoo rinnalla, eivät huithaitkaan...»
Kun vielä lisää että pari huonoa virkamiestä sai eron saksalaisten pastorien toimesta, niin voi ymmärtää että kansa oli saanut kunnioitusta niihin ja niiden toimintaan. Me jatkoimme matkaa aamiaisen syötyämme ja vaikka minä usein olen mennyt hyvää vauhtia Siperiassa, niin en tiedä sentään kulkeneeni nopeammin kuin nyt. Tiet olivat tasaisia ja maa hiukan ylävämpää.
Tuolle lihavalle emännälle he eivät olisi olleet muuta kuin akatemiasta pois potkituita renttuherroja. Tuossa kievarissa istuessa ja hevosia odottaessa virkkoi Antero: Siellä Helsingissä puhuttiin paljon kansasta, mutta minusta tuntui usein kuin olisi kansa niille uusmaalaisille ollut aivan toista kuin meille.
Oi muistakaa, tään lipun lailla myös sun sinertävät raittiit järvivyös oi Suomenmaa, maa äitein, isiemme, maa, jonka pintaa mekin käyskelemme. Oi pystyyn lippu puhtaansininen, symbooli Suomen tuhatjärvisen. On isänmaamme vettä tulvillansa. Oi juokaa vettä Suomen nuori kansa. Leimahti sininen sähkö Turjan tunturin laella Lapin yössä synkeässä. Lapin lapset tuon näkivät. Kävivät imehtimähän.
Tosin kaunis ei tää kansa, sentään oma on se meidän, on sen itkut meidän itkut, on sen riemut meidän riemut; vaikk' ei kansa kalliolla, unelmoitu urhoheimo, sen on pyhät pyrkimykset elontyömme viitanneet. Kansalaiset! Suur' on aika, lyödään vuosisatain arpa, minkä tääll' on hengen herruus, onko vapaus vaiko orjuus.
»Antakaa siis minun selittää. Kahdeksannentoista vuosisadan lopulla, kun koneet ja tehdasteollisuus tulivat käytäntöön, alkoi työtätekevä kansa tulla erotetuksi maasta. Vanha työjärjestelmä murtui. Työkansa ajautui maaseuduilta tehdaskaupunkeihin.
Sellaista se on, kun on heikot hermot! Noh, ei ole luotu elämään se kansa, jossa sellaisia on paljon. Mutta minä tahdon yrittää! Muurmanniin! Vienan Karjalaan, jonne Suomen pojat ja saksalaiset yhdessä voittamattomina ryntäävät, sinne minun on nyt ehdottomasti lähdettävä. Siellä, siellä on suuria metsiä, mahdottoman vanhoja, koskemattomia, joissa huikeat puut kaatuvat käyttämättä.
Rohkenisiko joku kriitikko kieltää sijaa noilta jylhänjaloilta, syviltä synnyiltä, joissa Suomen kansa juuri on ilmoittanut henkensä sisimmän salaisuuden, uskonsa sanan, hengen kaikkivaltiaaseen voimaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät