Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Viidan ukkovaari Käynee juoksujalan samaa tietä. Kaunis tapa: vanhuksien lehmä Talutetaan sielun paimenelle. Kenties muuten vainaan perikunta Siitä sulan suotta kinastaisi, Ahneulla sielut turmeleisi." Tytön ääni kuului seinän takaa: "Isä toivoo että kaikki kansa Kuolis, saisi useamman lehmän Kuka silloin pappilaan ne toisi? Ootte vanha, koht' on oma vuoro, Silloin vielä saamme yhden lehmän!"
Työni lomina lueskelin mitä kirjoja käsiini osui; erittäin ihailin hurskasten elämäkertoja. Eikä silloin maallisia kirjoja köyhällä työmiehellä ollut saatavissakaan, kun herrat kuuluvat kieltäneen niitä kansalle painamasta, ett'ei kansa joutuisi villiin. Sain silloin käsiini hurskaan Teklaneitsyen elämäkerran.
Toisen saavat omaiset ja toisen itse vainaa. Vainaan osa temppelissä kultamaljoja painaa. Kullat monen kuollehen he kera taas on tuoneet, uhrikeitot keittäneet ja Juman sarkat juoneet. Aik' on Akan maljan nyt. Kolfrosta nousee, haastaa. Silloin kansan keskeltä mies' itsens' irti raastaa. läpi tarhan taivaltaa ja astuu alttarille. Kansa kaikki kavahtaa.
Tästä siis nähään toella, Ett'ei kaikki Suomen kansa, Eikä lapset Rautalammin, Viel' oo tuiki turmeltuna, Törmättynä kaikki tyynni. Saattaapi sataluvuissa Miehen toisenkin tavata Rehellisen retkillänsä, Vaelluksessaan vakavan.
Se on pitempi Kalevalan runomitalla kirjotettu kertovainen runo, joka kuvaa suomalaisen kestävyyttä ja kärsivällisyyttä vastoinkäymisissä ja osottaa, kuinka »ahkeruus ja työ ja toimi» vihdoinkin »johdattawat Suomen kansan kohden yldä-kylläisyytä.» Juteinin isänmaallinen ja kansaansa ihaileva sydän viekottelee häntä siinä laulamaan: »Suuri suku ihmisyyden, koko kansa ihmetteli mieldä miehen suomalaisen, pulskeutta puheen parren asioita ajaissansa, rohkeutta rinda-luissa merkillisihin menohin.»
Ja vaikka me sitten joskus vuosisatain kuluttua kansana loppuun elettyämme heikontuisimmekin ja sortuisimme voimakkaampien tieltä, vaikka ajaisivatkin ylitsemme roomalaisten sotavaunut, ja turkkilaisten puolikuu kohotettaisiin kirkkojemme harjalle, niin olisimmehan sittenkin olleet se kansa, joka oli maailman maustanut ja jonka keksimiin kuoseihin valloittajammekin pukeutuivat.
Suuria vahingoita ja hävityksiä on kohdannut tätä kansaa enemmän kuin useita muita; se on usein ollut pakoitettuna taistelemaan katkerimman puutteen kanssa, se on ollut sorrettuna, sen on täytynyt poltetuista taloistaan paeta synkimpiin sydänmaihin, ja kuitenkin on se elänyt, toivonut ja jälleen noussut pystyyn: se on siis kärsivällinen, itsensä kieltävä ja elinvoimalla varustettu kansa.
Eläköön ainian se maa, Mi moiset miehet kasvattaa, Ja eläköön sen kansa! Se oli henki Hämehen, Sen ihanuus ja toivo sen, Mi päilyi sielussansa: Eläköön kansa Hämehen! 1870=luvun alkuvuosilta? ER
Rovastinna antoi yhdelle ja toiselle emännälle kättä, ja nuori Hanna tervehti samoin entisiä lukutovereitansa, joita hän tapasi. "Kuinka hän on kaunis!" kuiskutti kansa siellä ja täällä toisillensa. "Kuinka hän on kaunis!" ajatteli myös luutnantti Jalopeuransydän, kun hän vanhempinensa seisoi katsellen sinnepäin, josta Haborgin perhe lähestyi.
Kun taivaan ensimmäinen seitsentähti, mi koskaan vaipunut, ei noussut eikä verhonnut muuhun, ellei synnin pilveen, ja jokaiselle tehtävänsä näytti kuin osoittaa sen sisko alhaisempi tien soutajalle varmaan valkamahan; kun pysähtyi tuo seitsentähti, sanon, vaunuihin kääntyi niinkuin kohti rauhaa totuuden kansa, niiden eellä tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät