Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Mutta yhteiskunnallisen kysymyksen syvimmät juuret eivät ole siinä, että tämän elämän hyvyys on epätasaisesti ja'ettu, vaan siinä että sitä enimmäkseen niin itsekkäästi hoidetaan.
Ne seisovat juhlallisina ja komeina; juuret ovat kiinnitetyt maan tomuun, mutta latvat osoittavat ylös taivaan siintävään korkeuteen, mykkinäkin ihmiselle muistuttaen maallisen vaelluksen ylhäistä päämäärää. Vaan kun vieno tuulen humina metsän hiljaisuuden tauottaa, silloin salainen humina kuuluu petäjiköstä, silloin mykät ovat puhevoiman saavuttaneet. Kuunnelkaamme!
Siinä näkyivät jo ennenkin käyneen, koska olivat aivan mustalle mullalle kuluttaneet kuusen juuret. Siihen lampaat asettuivat sadetta pitämään kuin kotiinsa, rupesivat maata ja märehtiä vippasivat vaan niin rauhallisen näkösesti, eikä yksikään näyttänyt minusta pitävän väliä olinpa missä tahani.
Niin tuli Kojosen poika Tuo konsti Kojosen poika, Vuoli vuoen liistehiä, Toisen laativi rekiä, Lähtiäksensä kosihin, Tuota saaren kaunokaista, Läksi kulliten kosihin, Hopioiten heilumahan, Kolme koiroa jälessä, Yksi Luikki, toinen Laikki, Kolmansi Puritsa koira, Koppoi neien korjahansa, Koppoi ruoskalla hevoista, Nahkasiimalla sipasi. "Jää hyvästi saaren nurmet, Kuusen juuret, tervaskannot!
Ihmis-joukko vastasi vaan yhteisellä, kamalalla parkumisella: heidän sydämensä olivat pakahtua, pitkin yötä valvoivat kadulla nämä ihmiset, jotka eivät olleet syypäät tähän kiroukseen enemmän kuin lumen alla nukkuvaiset kukkasten juuret. He eivät uskaltaneet panna maata: he eivät tietäneet koska vihollinen heitä saavuttaisi.
Niiden kiertyneet juuret, ikäänkuin kuolemantuskassa ollen, kohosivat haudastansa, missä kaikki näytti olevan vihitty kuolemalle, joka ääneti ja kamalana joka vuosi vaati uhriansa. "Jos hän lepäisi noiden alla", virkahti Lauri hiljaa ja katseli kamalin silmin uutta vieremää, "ei hän silloin enää olisi tielläni."
Ja minä koetin huutaa aina kasvavan huminan ja kohinan halki tuonne ylös katonharjoille: Hoi, miehet! Mitä te teette siellä? Eihän täällä ole hätää mitään! Kyllä saari seisoo, sillä sen paatiset juuret yltävät meren syvyyteen.
Mutt' itse Herra ymmärsi Ja Mariata puolusti Se Marialle kyllin. Hän oli Herran voidellut Ja rakkaudest' uhrannut Mik' oli kallihinta: Se oli paras palkinto, Kuin taivahinen soitanto, Sielulle autuinta. Merellä. Jumala, suuri Luoja, Lunastaja, Taivahan, maan ja meren perustaja! Suuret Sun työsi, käsialas suuret, Syvähän tunkee viisautes juuret.
Taimi etelänkin nosti korttansa, Siisti lehviään ja suori varttansa, Latva taivahasta imi lämpimyyttä; Juuret maasta syvält' imi väkevyyttä. Taivas lämmint' antoi, maakin väkeään, Kukkaa taimi alkoi työntää täydeltään. Niitä siinä ihasteli seudun kansa; Mykkänä on viisaat vaan ja kummissansa.
Minä olen tätisi, läheisin naispuolinen sukulaisesi ja sen vuoksi lankeaa osa syytä minunkin hartioilleni, sillä syyn juuret ovat kasvatuksessasi, sinä laiminlyöty tyttöparkani. Katsohan Liisa, kun minun vanhempani kuolivat aivan perättäin, olin minä köyhä tyttö, joka hellittämättömällä, huonosti palkitulla työlläni ansaitsin leipäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät