Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Samassa ilmestyi Liisa Jussin viereen ja kysyi poliiseilta, mihin he häntä veivät. »Kortteeriin se herra viedään», arvelivat poliisit. »Tässähän sen kortteeri on», viittasi Liisa Pärpuumia. »Lähde pois kortteeriisi», virkkoi Liisa Jussille ja otti häntä kädestä kiinni. Yhdessä lähtivät he astumaan, Liisa puhellen lempeästi, mutta Jussi astui äänetönnä ja allapäin.
JUSSI. Pakostakin siihen oppii sanomalehti-miehenä. Mutta Hanna ei sitä hyväksy. Pitäisi aina suoda vastustajalle viimeinen sana, ei puolustaa itseään eikä käyttää aseita. TEUVO. Ja mikä siitä seuraisi? Luulisivat niin stuukanneensa Jussin, että hän senvuoksi piti suunsa kiinni. Ja yleisö olisi samaa mieltä.
Lautamiehen tätä lorua itseksensä laskeissa istui Kaisa lohduttamassa Annaa, joka vuodatti katkeria kyyneleitä. Molemmat päättivät seisoa lautamiehen toivomuksia vastaan, maksoi mitä maksoi. Tällä kannalla olivat asiat Haaviston Jussin kumppanineen sisään tullessa. Lautamies avasi nyt samoin, kuin viimeisellä kerrallakin oven vieras-tupaan, ja käski vieraitansa astumaan sisään.
Myöskin jumalanpelko rupesi Jussille koittamaan, kun Elsa sunnuntaina talonväelle luki Raamatusta. Eipä kumma siis jos vuosien kuluessa Jussin villi luonne muuttui hiljaiseksi ja hyväntahtoiseksi, ja koko talon väki kohteli häntä hyvin, sillä tiesivätpä he hänen isännän veljeksi.
Kun tuo sureva mies käänsi sitten päänsä ja huomasi Jussin sivullansa, jalat ristissä ja osan-otto jok'ainoassa kasvonpiirteessä, jopa suussakin, joka oli auki kuin konsanaankin, niin silloin tuntui hänestä tässä poikasessa olevan jotakin, joka ihmeellisesti liikutti häntä.
Hauskaa oli todellakin nähdä, mitenkä Jussi arvollisempaankin asiaan sopivalla kärsivällisyydellä ja pontevuudella samoeli kaiket päivät ympäristöillä, muutama suolajyvä kourassa, koska hänelle joku oli sanonut, että linnun saa kiinni, jos riputtaa suolaa sen pyrstölle ja koska Jussin teki niin ankarasti mieli saada kiinni joku pikku lintu.
MAIJU. Pappa on semmoinen luja prinsiippi-ihminen, niinkuin tiedät. ELISABETH. Jotako mamma ei ole? MAIJU. On, on, tietysti, onhan mammakin. Mutta mamma on niin herttainen ja hyvä samalla. JUSSI. Jotako pappa ei ole? Maiju rukka, sinä puhut itsesi pussiin vähän väliä. MAIJU. Kuinka sinä olet ilkeä? En puhu enää mitään, koska tartutaan kiinni jok'ainoaan sanaan. HANNA. Se on niin Jussin tapaista.
Se oli pappa, joka ajoi Jussin ja Hannan kotoa pois. MARTHA. Olkaa nyt ! Pastoriko ajoi pois? Omat lapsensa? MAIJU. Niin, eikö se ole hirveätä? Sitä vartenhan minä olen itkenyt niin paljon näinä päivinä. MARTHA. Ilmankos se on rouvakin ollut niin suruissaan. Ja niin hajamielinen, ettei tiedä mitä tekee tai puhuu. Hyvät ihmiset sentään!
Sillä aikaa oli Saaran ja Jussin välillä ollut yhtä vilkas vaan hiljainen kanssapuhe: Jussi: "No oletko saanut jotain selvää, jos se on mahdollista päästä karkuun tästä helvetin luolasta?" Saara: "Minä luulen ettei se ole mahdotonta". Jussi: "No miten?" Saara: "En sano, ennenkuin valalla vahvistat lupauksesi". Jussi: "Naida sinun?" Saara: "Niin". Jussi: "Minä vannon, saat lukea valan.
"'Mutta ne ovat Jussin ja millä minä ne maksan? sanoi Lassi alakuloisesti. "'Kyllä minä hoidan maksuasian, vie sinä vaan nahat Kettulan-Matille peitottaviksi; sano terveisiä minulta, että nahoilla on hyvin kiire. Räätäli-Kalle kyllä sitte ompelee kapan'. "'Ja minä kudon päällisen', huuti talon vanhin tytär!
Päivän Sana
Muut Etsivät