Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sopusointuja minä olen huomaava, mutta en maallisilla aisteillani; valoa olen näkevä mutta en suinkaan ruumiillisilla silmillä; ja rakkautta? oi, ketä jumalat rakastavat, se ei ikinä heikkoa ihmissydäntä kaivanne!" Korkealle kohonneena hän siinä seisoi, jaloimman, mutta hillittömimmän ylpeyden kuva rohkea rukoilija, rukoileva käskijä! Mikä jumala voipi häntä vastaanseisoa?
LVI. "Jumalasta siis", sanoi Sokrates, "ja itse elämän aatteesta ja muusta kuolemattomasta tunnustanevat luullakseni kaikki, ett'eivät ne koskaan häviä." "Kaikki, totta Zey! sen tunnustavat", sanoi hän, "kaikki ihmiset ja, minun arvellakseni, vielä enemmin kaikki Jumalat." "Koska kuolematon myöskin on katoamaton, eikö siis sielukin, jos se muutoin on kuolematon, ole katoamaton?"
TIMON. Sillä, Ett' uskoani tuet. ALCIBIADES. Mitä, Timon? TIMON. Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna; Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt, Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna, Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen! ALCIBIADES. Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut. TIMON. Sen silloin näit, kun elin onnessa. ALCIBIADES. Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
"Toisiansa varten" sillä keskenänsä olivat he tehneet sisar-liiton semmoisen, että rakastaisivat toisiansa totisesti ja etteivät toisistaan eroaisi tässä maailmassa, eipä toisessakaan maailmassa, jos suopeat jumalat semmoista sallisivat.
Peitä pilvisumuun, Zeus, taivahasi, koeta kuin poika, joka katkoo ohdakkeita tiellään, voimaas tammihin ja vuoriin! Sentään sinun täytyy jättää maani mulle, majani, jot' et sa tehnyt, lieteni, min hehkun tunnet kademielin. En tiedä auringon alla kurjempaa kuin te, jumalat! Niukasti ruokitte uhriveroilla majesteettianne, nääntyen, jolleivät lapset ja kerjurit olisi toivovia houkkoja.
Vaan jos kuningatar suostuu täyttämään toivosi, niin anna tämä kääry hänelle ja pyydä häneltä armokirjettä. Jos sen saat toimeen, niin silloin on kaikki voitettu." Publius otti kääryn, ojensi vielä kerran kätensä erakolle, ja innostuen tämä huusi kovalla äänellä: "Jumalat sinua siunatkoot ja vapauttakoot sinun kauttasi jaloimman miehen hänen vaivoistaan.
Tässä urhon miekka; Sen vedin haavasta; kas, veri jalo Sit' yhä punaa. CAESAR. Suretteko miehet? Anteeksi, jumalat; mut moinen tieto Kuninkaan silmää kostuttaisi! AGRIPPA. Kummaa, Ett' ajaa luonto meitä vaikeroimaan Hartainta toivettamme! MAECENAS. Häness' oli Avut ja viat tasan. AGRIPPA. Ihmisessä Tavata ei voi ylevämpää mieltä. Mut, ollaksemme ihmisiä, saamme Vikoja jumalilta. Caesar heltyy.
Pakana oli tottunut uskomaan, että jumalat elivät mailmassa, että he olivat saaneet inhimilliset muodot, että heillä oli inhimillisiä intohimoja, tekivät työtä ja saivat tuta onnettomuutta kuten ihmisetkin. Eikö Alkmenen poika, jonka alttarit lukuisissa kaupungeissa suitsuivat pyhää vihkisavua, ollut sankaritöitään suorittanut ihmiskunnan parhaaksi?
Se oli sellainen äärimäisen tuskan, huutavan epätoivon valitus, että sen kaiku olisi teidän korvissanne kaikunut iät kaiket. Hän tunsi, että hukkuvalta Glaukukselta riistettiin viimeinenkin pelastava lauta! Hän oli häilynyt elämän ja kuoleman välillä; ja kuolema oli nyt voittanut. »Jumalat! Hänen huutonsa herättää koko talon. Arbakes nukkuu keveästi. Suukapula tänne!» Kallias virkkoi. »Ah!
Nää vähät varat Mun suokaa yhä hoitaa hyväksenne. TIMON. Noin uskollinen, kelpo palkkalainen Mull' oliko, ja nyt noin auttavainen? Se miltei hurjaa luontoani liennä. He, kasvos näytä! Tottakin, tuo mies On naisen synnyttämä! Anteeks suokaa Pikainen, poikkeukseton kiroukseni, Ijäti tyynet jumalat! Ma myönnän: Yks kelpo mies on kuulkaa oikein yksi, Ei enempää ja se on talonvouti.
Päivän Sana
Muut Etsivät