Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
*Musta Joonas*. Tuopas tänne maitoasi, Lassemaija. Rosvoilla on kaikki yhteistä, tiedän minä. Tässä on sulle puoli voileivästä. Jos sinulla on nälkä, niin ryöstä itsellesi syötävää. *Kerjäläispoika*. Hyvät, armeliaat herrat, antakaa minulle roponen rahaa tai pala leipää. Tiedä, että me olemme rosvoja. *Kerjäläispoika*. Hyvä, armelias herra, älä tee minulle pahaa.
Kotitekoinen kynttilä levitti himmeätä valoa kirjoituspöydälle, mutta loi myöskin pitkät, mustat varjot huoneen seinille. Vastapäätä ovea suuren sohvan yläpuolella riippui seinällä seurakunnan varsinaisen sielunpaimenen, 1671 syntyneen kirkkoherra Joonas Mennanderin öljykuva. Hän sairasti nyt Turussa, ja hyvin epätietoista oli, voiko hän enää koskaan paratakaan itse hoitamaan virkaansa.
"Niinpä niinkin", vastasi Valtteri hiukan häpeissään. "En minä karhuakaan pelkäisi." "Taasko kehutaan!" sanoi Joonas. "Etkö muista, kuinka Mustia pakenit?" "Varmaan jää rahoja vielä sittekin", keskeytti Valtteri. "Tähteillä saisin ostaa rinkilöitä, mutta tuskin jaksaisin niitä syödä, ennenkuin kuivaisivat." "Parempi olisi ostaa uusi tupa torpparille, ja hänen vaimollensa lehmä", sanoi Joonas.
Ja arvoisalla isällä on kuitenkin suuret tulot ja suuri perintö! huudahti Joonas närkästyneenä. Minä olen köyhä Herran palvelija, joka vaivoin ansaitsen jokapäiväisen leipäni, tiedäthän sen vallan hyvin, rakas poikani! Perkeleen palvelija sinä olet, kirottu pappi, joka myyt isänmaasi! huudahti Joonas Perttilä raivoissaan, paiskasi oven lukkoon ja syöksyi ulos.
He nousivatko kiusaten Hukuttaaksensa sielua? Suloista olis hypätä Aaltojen helmaan viileään, Jos siihen loppuis' elämä, Sammuisi ikipimeään. Jos, niinkuin Joonas aikanaan, Vois hirmumyrskyn tyynnyttää Ja tulla levon satamaan, Jumalan tahdon tyydyttää.
Valtteri huomasi hänen ja rohkaistui jälleen. "Luuletko minun pelkäävän!" sanoi hän ja nousi ylpeästi seisalleen kaukaloon. Mutta tätä ei kaukalo kestänyt, se kaatui samassa, ja Valtteri putosi päistikkaa järveen. "Ei hurjempata poikaa!" huudahti Joonas ja souti niin ankarasti, että toinen airo katkesi. Samassa joutui hän paikalle, tarttui Valterin tukkaan ja nosti hänen veneensen.
Minä olen Joonas Perttilä ja olen iloinen saadessani opastaa enon Tuomaan luo, ellei eno mieluummin tahdo mennä yöksi rovasti Bertelin luo. Enpä tunne, enpä tunne tätä pahaa maailmaa, vastasi koukistunut ukko. Olen köyhä mies, perin köyhä äijä, jolla ei ole varaa asua niin korkeiden herrojen luona.
Koska kattila oli raskas, täytyi käyttää vielä muitakin keinoja saadakseen sitä maasta ylös, mutta näitä ei tiennyt kukaan muu kuin torppari. Tätä kuunteli Valtteri suurella kummastuksella ja piti aika hauskana saada koko kattilallisen kultarahoja. "Mutta mitähän niillä tekisin", sanoi hän. "Antaisinkohan ne isälle?" "Taitaapa olla parasta", arveli Joonas.
Kuin he tulivat myllylle, kysyi Valtteri kohta, oliko hiljakkoin ollut susia lähitienoilla. "On mar," sanoi mylläri, "viime yönä repivät sudet meidän parhaan pässimme tuolla riihen tykönä." "Vai niin", sanoi Valtteri; "olikohan niitä monta?" "Kukapa sen tietää", vastasi mylläri. "Yhden tekevä", sanoi Valtteri; "kysyin vain tietääkseni, onko Joonas mukaani tarpeen.
*Rinaldo*. Vaiti siinä, anna hänen kertoa. No, mitä sanoi maisteri? *Musta Joonas*. Niin tuota silloin maisteri ajoi minut ulos ja sanoi: etkö häpeä kannella kumppaneistasi? Tiedäthän, että minä en koskaan kärsi kantelemista koulussa. Mene heti pyytämään kumppaneiltasi anteeksi, sanoi hän; muuten ole valmis ottamaan huomenna selkääsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät