Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ruuan jälkeen otti isä pyssynsä ja lähti metsälle, äiti ja Lotta menivät marjaan, Leena pesi kahvikupit ja Joonaan tehtävänä oli poikien kaitseminen. Päivä paistoi kuumasti; Lauri nukkui, ja Joonas, joka oli viimeisen yön valvonut Lunkentusta valmistaessaan, nukkui myös. Silloin teki Valtterin mieli koetella laivaansa.
"Vai jo myitte! Mistä se ostaja niin äkkiä ilmaantui?" "Tuoltahan se on Hämeen puolelta", vastasi lautamies. "Vai niin. No paljokos te Kotilasta saitte?" "Kymmeneen tuhanteen se nyt meni", sanoi vieras. "Mutta olisihan Särkän Joonas muistaakseni antanut siitä kaksitoistakin tuhatta", ihmetteli rovasti.
Herra armahtakoon sitä, joka ei täst' edes osaa Euklidesta kuin vettä eikä tottele maisterin pienintäkin viittausta. Ken ei sitä tee, hänet minä Rinaldo kyllä opetan. *Kaikki rosvot*. Niin, niin! *Musta Joonas*. Sitte kävin minä myöskin rouva Strengin luona... *Preciosa*. Kävitkö sinä rouva Strengin luona? *Musta Joonas*. Kävin kyllä.
Täällä syntyi meteli. Isä torui, äiti itki, Lotta nyyhki, Leena päivitteli ja Joonas häpesi. Valtteri itse ei vähintäkään peljännyt, kuin tunsi seisovansa maalla jälleen, ja arveli, ett'ei tuo vaarallista ollut, kyllä hän uida taisi. "Niin kyllä, kädet pohjassa", nauroi Joonas. "En tuntenut mitään pohjaa", sanoi Valtteri ylpeästi. "Jos olisit antanut minun olla rauhassa, olisin uinut rantaan."
Tie oli kylläkin pitkä, sillä vaunut eivät pysähtyneet ennenkuin kaukana kaupungin eteläpäässä, mutta Joonas oli itsepäinen ja merkitsi muistiinsa talon.
Olipa hyvä, että pidin silmällä konnaa Suurkirkon luona ja näin hänen seuraavan teitä, sanoi Joonas vaimolle. Odotapas, veitikka, ajattelin itsekseni, sinulla ei ole hyvää mielessäsi. Ja sitten seurasin teitä toisessa veneessä, mutta se laski maihin veistämön luona, ja minä olin jo vähällä haihtua teistä, kun kuulin äänen ja näin tuon ruskean roiston kohottavan keppiänsä.
"Kuuleppa, Valtteri, minun neuvoani: kehu toisten vähemmin, niin saat enemmän toimeen," lohdutteli Joonas. "Ethän sinä mikään pelkuri ole?" "Minäkö pelkuri! Saatpa nähdä, Joonas, kuin karhu joskus tulee vastaamme. Minä, näet, ... mieluummin tappelen karhujen kanssa." "Vai niin, joko taas!" nauroi Joonas. "Valtteri parka, muista se, että ainoastaan pelkurit kerskaavat!
Kummin pitää kertoa enemmän kuninkaasta! virkkoi Jonathan, joka ei oikein ymmärtänyt alkemiaa ja kemiaa. Voi, jos saisin nähdä hänet kerran oikein likeltä! Saathan sen, tämän näköinen hän oli, virkkoi välskäri ja nosti poikaa korvista tämän takertuessa vanhan sedän käsivarsiin. Valtiopäivämies Joonas Perttilä oli aikoja sitten kyllästynyt valtiopäiviin ja Ruotsin pääkaupunkiin.
Eiköhän se tee kaksi kertaa enemmän kuin mitä tupakka maksaa Turussa? kysyi Joonas yhä yhtä tyhmänä. Se ei kuulu sinuun. Jollakinhan pitää ansaita. Minusta tulee keppikerjäläinen näiden ahmattien käsissä; eiväthän he tee muuta kuin syövät aamusta iltaan. Ja nyt he luulevat tulleensa Kaanaanmaahan, kun tulimme Turkuun!
Pienestä huononpuoleisesta, laivan perässä olevasta kajuutasta kompuroi nyt vanha, kookas mies, puettuna kuluneeseen lammasnahkaturkkiin ja kääntyi puhuen nurkuvalla, äreällä äänellä, suuren luukun luona olevan talonpojan puoleen. Kuka on antanut sinulle luvan panna uuden laudan rantaportaaksi? murisi hän, vanha lauta olisi ollut yhtä hyvä. Ja mihin olet pannut köydenpätkän, sinä tuhlaava lurjus? Sanon sinulle, Joonas, että minusta tulee köyhä mies tämmöisten tuhlarien käsissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät