Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Lähde pois vain sinä, Joonas, niin saat pitää nahan, minä tyydyn korviin ja häntään." "Kiitos vain!" sanoi Joonas. "Nahan saat itse pitää. Kyllä jo huomaan, että olet pelkuri. Hyi häpeätä!" Tämä loukkasi Valtterin kunniata. "Minä näytän, ett'en pelkää", sanoi hän, ja otti rumpunsa, miekkansa, kukonsulkansa, kääntöpää-veitsensä, putkipyssynsä ja pistoolinsa ja lähti yksin metsään sutta tappamaan.
"En ollenkaan pelkää, mutta onhan hauskempi, kuin meitä on kaksi. Saisipahan olla toinen katsomassa, kuin minä sutta sutkin, niin että tomu turkista pöllyää." "No, saathan ottaa myllärin pienen Annin kiveltä katsomaan tätä menoa", sanoi Joonas. "Ei, hän säikähtäisi", sanoi Valtteri, "eikä muutenkaan ole soveliasta tytön olla sudenjahdissa.
Hän oli koetteeksi ruvennut hatuksi, hän niinkuin muutkin, ja meni nyt rovastin luo, joka oli hänen äitinsä serkku, pyytääkseen neuvoa tältä arvossa pidetyltä mieheltä, jota Joonas hamasta lapsuudestaan oli kuullut mainittavan säätynsä etevimpänä.
Sano terveisiä äidillesi, Joonas sanoi talonpoikaisnainen, otti sormuksen, peitti taas kasvonsa ja katosi lähimmästä ovesta. Joonas seisoi siinä aika tavalla ällistyneenä. Olenko tehnyt viisaasti vai tyhmästi? Missä olen ennen nähnyt nuo kasvot? ajatteli hän, mielessä jokin himmeä muisto lapsuuden ajoilta. Mutta samapa se. Olen iloinen, että olen päässyt tuosta jumalattomasta taikakalusta.
Saatpahan nähdä, että nämä ahneet turkulaiset vaativat sekä satamarahan että tuulaakin! Kuka se sitten saa kaiken maksaa? Ja nyt miehet aikovat mennä maihin juomaan, niin että minä saan palkata väkeä purkamiseen. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä. Aion jäädä laivaan; se käy sitäpaitsi huokeammaksi. Ei eno voi asua kajuutassa Turussa ollessaan, rohkeni Joonas taas huomauttaa.
Ja jos nyt oikein tuntisin, Hyvyyttä Herran muistaisin, En vaiti olla saattaisi, Vaan kiitosuhrin antaisin. Että niin olen autettu, Ja vahingolta varjeltu, Kuin Mooses kaisla-arkussa, Ja Joonas kalan vatsassa. Ne Herran suuret ihmetyöt Muistuttaa mullen päivät yöt, Että aika oisi palata, Ja synnin tieltä lakata.
Sen aseen, jonka tarkoitin muita kohtaan, on hän kääntänyt minun omaan poveeni. Ja nytkö täytyy kaikkien kärsiä minun tähteni? Houritko sinä. Se ei ole vielä myöhäistä; jos minä heittäyn tuonne kanavaan, niin muut pelastuvat. Kun Joonas heitettiin mereen, niin myrsky asettui. Sinä et saa estää minua pelastamasta muita. Ei, hyvä mies, se enää auta. Jos ei autakaan, mutta minun täytyy sinne.
"Kyllä ne tarpeen olisivat. Ja monelta köyhältä lapselta puuttuu ruokaa ja vaatteita." "Hyvä, että muistit sen, Joonas", sanoi Valtteri. "Tuvan minä rakennan enkä lehmääkään unhota. Kaikkein köyhäin lasten pitää saaman ruokaa ja vaatteita." "Mutta sinulla ei ole rahoja vielä", virkkoi Joonas. "Eipä paljoa puutu", vastasi Valtteri. "Huomispäivänä menen torpparin luo.
*Musta Joonas*. En minä sille mitään voi.
"Kuin tarkemmin asiata mietin", sanoi Joonas, "ei siellä varmaankaan ole muuta kuin yksi. Mitäpä kaksi yhteen pässiin tarttuisi? Hyvä jos yhdelle riittää." "Mutta jos kumminkin lähtisit, Joonas", sanoi Valtteri. "En minä yhtä pelkää, mutta en ole vielä oikein tottunut siihen työhön. Jos se hylky repii uuden takkini."
Päivän Sana
Muut Etsivät