Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Kyllä minä kolmesta murheen pidän, mutta jos niitä on useampia, niin pääsevät kenties karkuun, ennenkuin ehdin kaikki tappaa." "Sinun sijassasi menisin mieluummin yksin; se olisi rehellisempää", sanoi Joonas. "Paras lienee kuitenkin, että tulet mukaani", sanoi Valtteri. "Kenties on niitä montakin."
Arvasinhan sen, sanoi Joonas päätänsä nyökäyttäen. Ja parasta on, että armollinen majesteetti saa tietää sen aikanaan, ennenkuin ne peijaavat häneltä kruunun. Minusta se on hävytöntä. Niin minustakin, vastasi kuningas. Mutta mitä pitää minun mielestäsi tehdä tuollaisille ihmisille? Enhän voi hirttää koko valtiopäiviä. Ei, arveli Joonas katsahtaen varovaisesti ympärilleen.
Hän oikein oli pahoillaan, että Joonas särki tätä kaunista peiliä airollaan ja että vene teki siihen pitkän halkeaman. Kuin vene läheni Kotiahon rantaa, oli kummallista nähdä, kuinka kaikki koivut seisoivat päällään vedessä ja aurinko loisti syvyydessä viheriöiden lehtien lomitse ja linnut lensivät lehdikossa veden alla.
Arvoisa isä ottaa siis lahjuksia? kysyi Joonas vielä kerran, sillä hän luuli tuntevansa pahan omantunnon katkua noissa kiertelemisissä. Ei pidä olla ylen ankara, poikaseni, varoitti rovasti isällisellä äänellä. Me olemme kaikki heikkoja kuolevaisia; meidän tulee ajatella köyhiä lapsiamme eikä hylkiä sitä, mitä taivas näistä maallisista hyvyyksistä meille suo.
Silloin vanha sotilas myönsi hymysuin itsellään olevankin aarteen, ja sanoi semmoisen olevan muillakin, vaan se ei ollut senkaltainen, jona sitä ihmiset pitivät. Viimein eivät tietäneet mitä uskoa, mutta yksin mielin päättivät he ukolla olevan salaisuuden, jota hän ei tahtonut ilmaista. Joonas, joka palveli Valtterin vanhemmilla, oli muutoin kelpo mies, mutta jotenkin taikauskoinen.
Jos vain tietäisin, ett'ei niitä ole useampia kuin kaksi, menisin huoletta, sillä ne minä otan yhden kumpaiseenkin kouraan ja ravistan niitä kahta kauheammasti, kuin Susanna muori ennen minua tukasta." "Ei suinkaan niitä mahdakaan olla enempää kuin kaksi", sanoi Joonas. "Kaksi niitä tavallisesti vain on yhdessä joukossa, kuin repivät lapsia ja pässiä. Kyllä sinä niitä höyhentelet ilman minuakin."
Minä kerään ruokaa sokealle isälleni. *Mazarino*. Anna, Joonas, pojan olla rauhassa. Mitä sinä lörpöttelet? Rosvo ottaa, mitä vain saa. Kas, tuollaisia leivänkuoria vain! Uskallatko sinä tarjota tuollaista hiiren ruokaa kunniallisille rosvoille, hä? *Kaarle Moor*. Etkö anna olla pojan pussin rauhassa? *Lassemaija*. Joonas on oikeassa. Mitäpä muuta varten me olisimme rosvoja.
*Mazarino*. Hyi, sitte minä en enää huoli olla rosvona teidän kanssanne. *Gonzalov*. En minäkään. Mutta tuossapa tulee Rinaldo. Mitä minä näen? Kuka minun väestäni uskaltaa ryöstää mitään kerjäläispojalta? *Kaarle Moor*. Musta Joonas se sitä tekee. Jos sinä sitä sallit, kapteeni, en minä enää huoli olla rosvojoukon palveluksessa. Minä olen rosvo ja teen siis, mitä tahdon.
Joonas oli utelias saamaan selityksen tähän arvoitukseen. Hän ymmärsi kohta, ettei tuo ylen varovainen tohtori Weis kuitenkaan ollut kaikkitietävä. Ihmeiden tekijä ei aavistanut, että ohuen oven takana oli outo kuuntelija, joka kuuli joka sanan, vaikka matkatoverit puhuivatkin matalalla äänellä. Olen nyt teitä palvellut enemmän kuin puoli vuotta, sanoi tohtori.
Mutta Joonas ei ollut niin paikalla valmis; minuutti kului ja samalla puolet hänen käytettäväkseen määrätystä ajasta. Kuinka on laitasi, ystäväni? kysyi kuningas, osoittamatta vähintäkään maltittomuuden merkkiä. Hänellä oli erityiset syyt pysyä talonpoikain suosiossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät