Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Tytöt rupesivat puhelemaan, ja Maria sai nyt kuulla paljon Johanneksesta. Mutta se, minkä hän kuuli, synnytti hänessä halun saada yhä enemmän tietää. Maria kuuli puhuttavan Johanneksen suuresta kurjuudesta, kuuli kuinka hänen koko intonsa oli kirjat yhä vaan kirjat. Ja tämän kuultuansa antoi Maria sydämessään Johannekselle anteeksi kaikki. Hän sekä kunnioitti että surkutteli Johannesta.
Kuka veti naista tilille siitä? Don Juania tuomittiin, mutta hänen naisellista vertauskuvaansa ylistettiin, ihailtiin ja käsillä kannettiin. Jälleen tuntui Johanneksesta kuin olisi äijä arvannut hiuskarvalleen hänen ajatuksensa. Juuri samaahan hän itsekin oli äsken vaistomaisesti tuntenut Signen seurasta palatessaan, vaikka hänellä ei ollut ollut kyllin voimaa tai älyä pukea sanoihin sitä.
Taas neiti Hanna huokasi alakuloisesti ja vaikeni, mutta ei noussut veneen kokalta. Henrik ajatteli, että häntä varmaan huvittaa kuulla ihmisistä, ja rupesi kertomaan veljestänsä Johanneksesta ja Alinasta, mutta huomasi pian, että neiti Hanna tahtoi olla tarkkaavainen vaan kohteliaisuudesta.
Sen olen tehnyt, ja Johanneksesta Efeson kirkossa. Tutkimattomat ovat Herran tiet! jatkoi äitini. Niin, ja käsittämättömät! lisäsi ukko. Nyt lähestyin minäkin Loviisan kanssa sänkyä, jossa muori vainaja lepäsi, vaan tuskin olin ehtinyt katsomaan tuota hyväntekijäni äidin maallista osaa, kun äkkiä aukeni ovi ja tupaan astui vaarini.
Hän teki monta kysymystä yht'aikaa. Hän otti tuossa tuokiossa selvän sekä Johanneksesta että hänen matkoistaan. Kaikki yhtä nopeasti, tuttavallisesti ja pintapuolisesti.
Johanneksen mielestä hän puhui edelleen varsin hitaasti ja ikäänkuin jokaista sanaansa punniten se saattoi sittenkin olla paras mahdollinen. Jos he kerran kestäisivät ehdotonta yksinäisyyttä, olisi heidän sitten helppo kestää toisiaan. Johanneksesta oli tuntunut näiden vuosien kuluessa kuin hän koko ajan olisi rouva Rabbingiin nojautunut. Hänen täytyi saada pois tuo kiusallinen tunne.
Irene kiinnitti yhtä hämmästyneen kuin huolestuneen silmäyksen häneen. Siinä suhteessa hän ei koskaan ollut oikein varma miehestään. Johannes oli hänelle omituinen maalaistuote, hullun ja viisaan sekainen luonnonlapsi, jota hän ei ollenkaan ymmärtänyt. Muuten hän kyllä tavallaan piti Johanneksesta.
Jospa vaan saisi edes kerran, vaan kerrankin vielä elää yhdessä niinkuin ennenmuinoin!" Tämä palautuminen entiseen kotipappilaan oli sekä äidin että kaikkien veljesten yhteinen elähyttävä lempiaate. Kaikki riippui siis vanhimmasta veljestä, Johanneksesta ja hän ei kyllä näkynyt olevan toiveissansa laimistunut. Tämä aate oli heidän Elsas-Lotringinsa, niin, se ei ole mikään sanaleikki.
Yhdistää näitä aineita tuntui Johanneksesta tällä kertaa tarkoituksettomalta. Sillä ei hän tahtonut puhua siitä kuinka rikkaan täytyy köyhää rakastaa ja tälle osoittaa hyväntekeväisyyttä. Hän aikoi puhua jotain omista kokemuksistaan, rakkaudesta yleensä, ylemmästä ymmärryksen langasta ihmisten välillä, samalle tasalle kehittyneiden ihmisten sielujen yhteydestä.
Mutta myös kuolevan huulet hurjentuvat ja hänen syntinen, herjaisa laulunsa soi syvälle kauhistuviin munkkisydämiin... »Kuin kalvava kaiho se munkkeihin tarttuu, se kadotetun elon murheeksi karttuu, he muistavat kaiken, mi päässyt ei kukkaan, ajat nuoruuden, ammoin jo mennehet hukkaan ...» Mitä tämä oli? Oliko Johanneksesta äkkiä tullut runoilija ja suuri runoilija?
Päivän Sana
Muut Etsivät