Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Kirkkoherra vainaja ymmärsi paremmin kuin me, ettei Johanneksesta ollut työhön. Hänestä tulee, usko se, ukkoseni, oikein oiva pappi, jota kaukaa käydään kuuntelemassa. Kuulitko, kuinka paljon hän taisi raamattua?« «Ja sitten nai hän«, lisäsi Eeva, «jonkun rikkaan papin ihanan tyttären, ja häissä me saamme istua hänen appensa vieressä...!«
«Tuota en ole vielä ajatellut... Minä luulen, että Johannes ei Metsämaassa menestyisi, sillä hänen halunsa ei vie työhön; hän istuu mieluummin ja lukee«. «Niin minäkin luulen. Mikäs on sitten tehtävä Johanneksesta annetaanko hänen mennä palvelemaan, vai miten?« «Hm!... Jumala tiennee huolisiko kukaan hänestä!« «No, mutta sillä tavalla tulee hänestä joutoihminen?« Kirkkoherra hymyili.
«En ... minä ole tuota ajatellut...« vastasi miettien Jaakko. «Jumala varjelkoon!« huusi Eeva. «Teillä on oikein«, sanoi kirkkoherra nyt vakavasti. «Johanneksesta ei tässä maailmassa voi tulla työmiestä, mutta Jumala on hänet kumminkin jotakin varten luonut. Tiedättekö, mitä varten? Mihin luulette Johanneksen kelpaavan?« Jaakko mietti kauvan. «En tiedä ... ellei lukumieheksi, mutta...«
Kipeästi pisti kumminkin aina hänen sydämeensä, kun hän kuuli Marian puhuvan Johanneksesta; suruiseksi meni hänen mielensä, kun hän välistä, kysyttyään Marialta jotakin, ei saanut vastausta, tahi kun Maria väliin ikäänkuin unesta heräsi ja lausui: «Ah! Mitä sanoitte, parooni? Minä olin vaipunut ajatuksiini; minä muistin Johannesta?« Mutta Klaus toivoi kumminkin.
Anna pani huivin päähänsä ja käski miehen seurata häntä. Hän kyseli tiellä Johanneksesta, Mariasta ja kaikista mitä mieluimmin halusi tietää; mutta aivan vähän tiesi Harmaalan palvelia vastata. Anna ei saanut minkäänlaista todellisempaa tietoa. Hän sai päättää näistä vaillinaisista mitä tahtoi. Hän päättikin. Kahden tunnin kuluttua istui Anna taasen Marian kamarissa. Hän ei nyt ommellut.
Ojentakaa minulle köynnöksiä te, minä asetan niitä tänne ylös. HUSSO. Kyllä. Sinä taidat olla kovin mielissäsi tästä Anna Liisan naimisesta, Pirkko? PIRKKO. Tiettyä se. Niin iloinen kuin kuin kolmentuhannen markan hevonen. HUSSO. Hei, hei! Sitten sinä mahdat pitää kovasti tulevasta langostasi? PIRKKO. Niinkö Johanneksesta? Kuinkas muuten. Toista niin hyvää miestä ei ole koko maailmassa.
Aappo seisoi rannalla katsoen, miten kauniisti se levitti suuret, valkoiset purjeensa tuulelle. Vaan mihin Johannes oli kadonnut, sitä ei tiennyt kukaan. Kun Maria tuli kotia Turkuun, päätettiin, ettei hänelle mainittaisi mitään Johanneksesta. Maria saisi luulla, että Johannes oli juhannusyönä ijäksi kadonnut. Klaus kuuli kummastellen Aapon puhuvan Johanneksesta. Hän ei sanonut mitään siihen.
Palatessaan illalla äitinsä tykö tapasi Anna luutnantti Leistin melkein samalla paikalla kuin mennessäänkin. Anna olisi mielellään seisahtunut nytkin ja kysynyt sydämensä kysymyksen, tiesikö luutnantti mitään Harmaalasta, mitään Johanneksesta, vaan ujous esti hänen sitä tekemästä. Hän huokasi ja meni itkemään Marian kamariin.
RIIKKA. Vast' aika sitä nyt harkita, kun asia niin pitkällä on, että huomenna kuulutetaan. KORTESUO. Eikä sinun tarvitse katua, Anna Liisa. Hyvän miehen saat Johanneksesta. RIIKKA. No, se nyt on varma. Siitä ei mies enää parane. Saat vaan kiittää onneasi, tyttö. ANNA LIISA. Hän on liiankin hyvä minulle. KORTESUO. Sitä en tahdo sanoa. Mutta tyytyväisiä meidän sopii olla kaikessa tapauksessa.
Ei, Maria, orpanaa lähemmäksi Johannesta minä en ikinä tule, mutta sinä... Sinun onnesi on minun onneni!« «Oi, rakas Anna!« lausui Maria hiljaisella äänellä. «Anna anteeksi minulle, minä en tiennyt, mitä minä sanoin. Luopua Johanneksesta, se olisi minun kuolemani«.
Päivän Sana
Muut Etsivät