United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä taas Johannekseen tulee, jolle Imatrat ja Valamot eivät olleet mitään uutta, niin hän ensin voittamattomalla kiihkolla halusi vaan pian saada nähdä vanhaa kotia, mutta kun hän sen sitten oli nähnyt, ei se vastannutkaan hänen odotuksiansa. Kaikki näytti vanhassa kodissa kumma kyllä paljoa pienemmältä kuin hän oli tottunut ajattelemaan.
Mutta tosi on, ettei aistihurmaus juolahda ensimmäiseksi mieleeni, kun sinua ajattelen. Syvemmät juuret kiinnittivät häntä Johannekseen. Yhteistunteen, yhteenkuuluvaisuustunteen, luonnollisen valikoimisen ja turvanlöytämisen tunteen ijäisyyteen ojentuvat, ajallisuutta uhmaavat säikeet, joiden vuoksi hän ilolla antoi, mitä toinen voi ottaa hänestä.
Vihdoin alkoi mamma puhua. No, Henrik ja Uuno, kertokaapa nyt jotain matkaltanne. Mitä, tuntuiko pitkältä? Alina nousi yhtäkkiä, ja pyöräyttäen itseänsä kantapäällään, aivan kuin uhkamielisenä tai suuttuneena, läksi sisälle paiskaten jälkeensä sisäoven jotenkin kovasti. Mamma katsahti Johannekseen ja kohautti hiukan olkapäitään.
Ja hän lisäsi vielä hilpeästi, että hän toivoi heidän jääneen tänne todellakin vanhan isänsä vuoksi, kuten he olivat sanoneet, eikä esim. eräiden sivuvaikuttimien. Näin sanoessaan hän katsoi leikillisesti Johannekseen, joka tunsi jälleen punastuvansa. Oliko Signe ehkä kertonut jotakin? Tiesikö vapaaherra ehkä, mitä kaikkea hänen tyttärensä joskus oli merkinnyt Johannekselle?
Tietysti hän suostuu, jos sinä tahdot kerran, heitti Muttila huolimattomasti. Onhan hänellä hyvät muodot? Johannekseen vaikutti kysymys vastenmielisesti. Muttila tuntui puhuvan Liisasta kuin jostakin aivan tavallisesta naikkosesta, jonka tahtoa ei ollut tarvis sen enempi tiedustaa. Eihän hänen ole pakko ruveta alastomaksi malliksi, lohdutti Muttila. Eikä suurikaan yleisö enää oikein välitä niistä.
Tuntui kaikesta, että hän luotti täydellisesti Johannekseen. Ja Johannes rupesi viihtymään aina paremmin tässä kirkkaassa, viileässä ilmakehässä, jota eivät mitkään vipajavat auerleikit häirinneet. Ja onnistuuko se? hän kysyi. Kyllä, vastasi rouva Rabbing lujasti. Asia tulee pian Helsingin raastuvan-oikeudessa käsiteltäväksi. Ja siksi te nyt oleskelette ulkomailla? Niin, hymyili rouva Rabbing.
Ja uskotella sitten vielä isälleen, että Johannes oli kihloissa hänen serkkunsa kanssa! Oliko kummempaa kuultu? Mutta Signe oli saapa sen vielä maksaa, totta totisesti! Irene ei vastannut aluksi mitään. Hän loi vain suuren, kimaltelevan katseen Johannekseen, jonka hyväilevän vaikutuksen tämä tunsi kiertävän päätään kuin siunauksen. Niin, minäkö? virkahti hän sitten hiljaa. En minä mitään ajattele.
Myöskin rouva Rabbingin maailmantottuneisuus vaikutti jonkun verran Johannekseen. Tosin hän oli maailmassa liikkunut hänkin, mutta tuon luonnollisen ja yksinkertaisen ylimysnaisen rinnalla hän aina tunsi itsensä enemmän tai vähemmän nousukkaaksi. Oli hauska liikkua hänen kanssaan. Kadulla kiintyivät kaikki katseet häneen, kahviloissa tuli hyvin palvelluksi. Täytyi jättää alotteen-otto hänelle.
Muttila kehasteli vielä hetkisen itseään ja olosuhteitaan, vilkaisi sitten syrjäsilmällä Johannekseen ja kysyi, eikö tämänkin olisi aika tehdä häneltä jotakin tilausta. Johannes hämmästyi. Muttila piti nähtävästi vieläkin rikkaana miehenä häntä. Jospa hän olisi arvannut hänen aineellisen tilansa täpäryyden!
Tietysti minä kirjoitan sinulle. Liisa koetti viimeiseen saakka pysyä tyynenä. Katsoi ja katsoi vain Johannekseen syvällä, surumielisellä, paljon-kärsineen orpolapsen silmäyksellä, joka tuntui ikäänkuin kysyvän, miksi hänet näin oli heitetty autioon maailmaan ja miksi ei kukaan, ei kukaan pitänyt huolta hänestä. Kysyvän ja almua anelevan.