United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miehet lukevat sanomia, kertovat niistä naisille ja sikareitaan polttelevat; naiset soutelevat, soitattavat itselleen, jos joku siihen kykenevä on joukossa. Lyhyesti, kaikki ovat tähän tyytyväisiä, eikä koskaan miehen mieleen juolahda ravintolaan meneminen.
Mutta tosi on, ettei aistihurmaus juolahda ensimmäiseksi mieleeni, kun sinua ajattelen. Syvemmät juuret kiinnittivät häntä Johannekseen. Yhteistunteen, yhteenkuuluvaisuustunteen, luonnollisen valikoimisen ja turvanlöytämisen tunteen ijäisyyteen ojentuvat, ajallisuutta uhmaavat säikeet, joiden vuoksi hän ilolla antoi, mitä toinen voi ottaa hänestä.
Koulumestari voi olla suvaittu; mutta se on kuitenkin myönnyttäminen, ettei hän ole mikään ylhäinen, eikä kenenkään mieleen milloinkaan juolahda suositella sellaista mainiona. Hän on kansan unhotuksen ja yksityisten ikuisen kiitollisuuden alainen henkilö.
Yleisen hämmästyksen ja ihastuksen hyminä käy väkijoukossa. Helena on ainoa, jolle ei hetkeksikään mitään sellaista mieleen juolahda. Harvoina hetkinä elämässään hän on ollut niin onnellinen kuin nyt. Hänen sydämmensä on paisuvaa riemua täynnä.
Valitushuutoja kuuluu yhä useammin komentosanojen joukosta, rivit sulkeutuvat, kuulain vingunta käy yhä kovemmaksi, kestävämmäksi, kauheammaksi. Kaatuneita vedetään jaloista pois. Jumala armahtakoon meitä! Pelkäätkö? kysyy Wojtek. Enkö pelkäisi! vastaa sankarimme ja hänen hampaansa kalisevat. Sekä Bartek että Wojtek jäävät seisomaan paikoilleen eikä heidän mieleensä edes juolahda lähteä pakoon.
Herra Claudiuksen vertaisen, vakavan miehen, joka on niin vaipunut onnettomiin muistoihinsa kuten olen kuullut sekä sinulta että rouva Helldorfilta ei varmaan juolahda mieleen tuhlata kasvihuoneittensa kukkasloistoa tuommoiselle suo minulle se anteeksi tuommoiselle, pienelle, mitättömälle keltanokalle." Minä olin vaiti ja nielin närkästykseni.
Että hauskuus juuri olisi itse seurustelemisessa miellyttäväin eli sama-aatteisten henkilöitten kanssa, se ei juolahda kenellekään mieleen. "Ihan toisin on esimerkiksi Ranskanmaalla ja etelä-Europassa. Siellä ei suuresti illallisesta kysytä; pää-asia on että seura on miellyttävä.
Jos aurinko laskee tulipunaisena ja taivas yltympäri loistaa heleänä, ajattelee arki-ihminen: »huomenna on pouta», mutta taiteilijan mieleen ei juolahda sellaista; hän ihailee ihmeellisiä punaisia, ja vihreitä värivivahduksia, jotka elävät taivaanrannalla, ja ajattelee korkeintaan: »oi, jos ihmiskädellä ja pensselin avulla voisi noita ihanuuksia kankaalle kiinnittää!» Jos taivaanrannalla näkyy harmaan violettisia pilviä, ajattelee arki-ihminen: »huomenna varmaan on tuulta ja sadetta», mutta taiteilija vain katselee värejä ja tuntee, että maailma on ihana.
"Robert ... Robert..." kuiskaili hän väännellen käsiään, "miksi turmelin lempemme, miksi hävitin nuoruutemme, miksi tallasin jalkoihini kerran omistamani onnen?" Ja suurentaen syyllisyyttään, hän tekee virheensä moninkertaiseksi. Hänelle ei enää juolahda mieleen miten Ryfors oli tuntunut iljettävältä, koti yksinäiseltä ja miten Robertin luonne oli ollut sairalloisen herkkätuntoinen.
Mutta työ ei ottanut oikein sujuakseen, eikä siitä tullut kestävää. »Ah», hän hiljaa itsekseen huokasi, »mitä nyt antaisinkaan neulasta ja muutamasta langan pätkästä. Kuinka monesta Jumalan hyvästä työstä ne ihmiset sentään ovatkaan osallisia, jotka elävät toistensa parissa, eikä sittenkään monenkaan mieleen juolahda edes kiittää Jumalaa niistä».