Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
"Sitä en minä voi tehdä", ajatteli Johannes ja rupesi koneentapaisesti pukeutumaan asianomaiseen pukuun. "Puhun mitä sylki suuhun tuo. En välitä onnistuuko taikka ei." Kirkosta kuului jo viimeinen virrenvärssy. Väkeä oli kokoontunut vähänlaisesti, enimmäkseen vaimoväkeä ja vaan harvakseltaan ukkoja oikealle puolelle. Lehterit olivat melkein tyhjät.
Tuntui kaikesta, että hän luotti täydellisesti Johannekseen. Ja Johannes rupesi viihtymään aina paremmin tässä kirkkaassa, viileässä ilmakehässä, jota eivät mitkään vipajavat auerleikit häirinneet. Ja onnistuuko se? hän kysyi. Kyllä, vastasi rouva Rabbing lujasti. Asia tulee pian Helsingin raastuvan-oikeudessa käsiteltäväksi. Ja siksi te nyt oleskelette ulkomailla? Niin, hymyili rouva Rabbing.
Tämän toivon perustuksella hän kuitenkin muutamia päiviä epäiltyään päätti kirjoittaa Petroniukselle. Ei hän vielä tietänyt, lähettäisikö perille vastauksensa, mutta joka tapauksessa puki hän sen seuraaviin sanoihin: »Sinä tahdot saada tarkempia tietoja. Täytän pyyntösi, mutta en tiedä, onnistuuko selitykseni nyt paremmin, sillä useita solmuja en vielä itsekään kykene aukaisemaan.
MARIA (Tullen oikealta, astuu ikkunalle; murhevaatteissa:) Hän ei ole vielä täällä! Aurinko laskeutuu ja tuska ajaa minua huoneestani tähän, ja täältä taas takaisin. (Istuutuu:) Onnistuuko hänelle vihdoin taas saamaan työtä? (Hetken ääneti:) Oi, jos olisin vaan terveenä, silmäni yhtä terveet kuin ennen, että voisin hankkia, meillä ei olisi puutetta. Olen valvonut liian monta öitä ja itkenyt! (
Onnistuuko murhaajan ja rosvon työ? Aurinko, joka valaisee hänen kasvojansa, eikö se herätä ketään keskeyttämään ilkurin aikeita? Ei! Linnut ne laulavat puissa, ja taampaa tuntuu meren ykstoikkoinen läykky rantaa vastaan. Muuta mitään ei kuulu Jolsan Matin ympärillä. Hänen työnsä onnistuu siis, hän saa periä Kontion Kallenkin osan ? Saamme nähdä. Provastin perhe.
Tohtori antoi hänen hengittää sisäänsä jotakin omituisen makuista höyryä, vai mitä lie ollutkin ja pian alkoi hänestä tuntua niin kummalliselta: satama, jonka hän näki edessään olevasta suuresta ikkunasta, rupesi liikkumaan, heilumaan, pyörimään, kunnes kaikki tyyni, vesi, taivas, laivat, ihmiset pyörivät yhtenä hyrränä. "Mitä tästä tulleekaan", ajatteli Pekka. "Saapas nähdä, onnistuuko tämä.
Mitä odotti maailma minulta? En puhunut kellekään aikeistani Sashan suhteen, mutta kuitenkin ajatteli maailma: hän aikoo tehdä tuosta juoposta ministerin, katsokaamme onnistuuko hän! Minä tiesin, minä tunsin että maailma niin ajattelee, ja se oli koko minun elämäni, minä olin kuin arenalla, minä taistelin toteuttaakseni maailman odotuksen, mitään muuta elämää ei minulla ollut.
Hän pitää kiinni siitä yhdestä totuudesta, jota hän puollustaa, ja katsoo vaan sitä yhtä kohtaa, jota hän tarkoittaa, ja tällä välin hän karkaa päälle ankaralla voimalla, johon hänen ponteva tahtonsa ja kiitävä ajatuksensa ovat yhtyneet, musertaen kaikki, mitä sattuu hänen tiellensä, hajottaen pakenevat oikealle tai vasemmalle eikä milloinkaan huolien, onnistuuko niitten kokoontua jälleen ja järjestyä hänen takanansa.
Tulemme sitten kirjassamme pitkin matkaa selvittämään ja puolustamaan mielipidettämme, ja jätämme hyväntahtoisen lukijan arvosteltavaksi, onnistuuko meidän vakuuttaa häntä sen oikeudesta vai jääkö hän yhä ihmettelemään ja kukaties paheksumaan ylen outoa kantaamme.
Airueet tulevat. Päätöstä pohditaan. Taas Elmaa ahdistaa. Sanomalehtimiehet juttelevat kylmästi keskenään, onnistuuko kapina – vai eikö. Se ei heitä peloita. Heidän nahkansa ei ole vaarassa – mutta niitten, joiden henki on viskattu vaakaan, niitten on toisin laita. Elma menee kotia. Hän istuu pimeässä huoneessa. Nuori suomalainen on seurannut häntä toverillisesti läpi kaupungin.
Päivän Sana
Muut Etsivät