Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
VARJAKKA. Rajalinskan luo. EEVA. Mitä sinne? Hommaamaan niitä meidän kihlajaisiamme. Meidän kihlajaisia ja me täällä? Janne Poikonen. Siinähän on Jannen arkku. Kai hän sitten pian tulee. Minnekähän minä menisin piiloon? Eihän täällä ole ketään, vaikka näytti kuin täällä olisi liikuttu. Kapteeni Varjakka ja joku neito. Onkohan meidän kapteenilla morsian?
Kuvernööri katseli ihmetellen edessään seisovaa vanhusta, joka puhuessaan oli hänen silmissään kasvanut päätänsä pitemmäksi ja lopetettuaan katseli häntä järkähtämätön, mutta samalla surunvoittoinen ilme silmissä. Hautalaisen puhe, ryhti ja katseet herättivät kuvernöörin sielussa varmaankin uuden tunnelman, myötätuntoisuuden puuskan. Hän astui Jannen eteen ja tempasi tämän käden omaansa.
Mitä kenellekin tehnee, ei ne minulle näy kasaantuvan. Miten niin? Niissä minun rahoissani näkyy olevan päällekirjoitus: »Kaikkeen maailmaan!», sanoi Janne hieman alakuloisesti. Jannen sanoista kuuli, ettei hän toivonut niistä kyseltävän. Syömästä päästyään Janne koppasi haravansa ja alkoi äärystää luokoa.
»Minäpä sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sitä toista. Mutta kuulkaapa vielä. Minä toisin lakkiverkaakin ja...» »Sinä olisit hyvä enkeli», arveli Nikkilä. »Ja minä kävisin täällä usein, äidin luona ja teidän, ja sanoisin äidille isältä terveisiä ja teille Jannelta.» »Kun toisit Jannen tänne meille, niin se vasta olisi. Meidän olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi elää.
Ehkäpä siksi, että hän oli aina tuntenut itsensä niin varjottomaksi ja voimattomaksi Jannen suhteen, sekin kun oli omavarainen mies, väkevä, pelkäämätön, hyväsuinen ja ennen kaikkea: kun Janne oli päässyt kuntalaisten suhteen sellaiseen luottamusasemaan.
Neitsy Eeva on tallella. EEVA. Nyt minä olen kuin porsas pussissa! Jannen piti tuoda terveisiä, että Eeva tulee kapteeni Varjakan kanssa. Se matruusi kävi huvimajalla ja sanoi, että kapteeni Varjakka on täällä. Valehteliko hän? EEVA. Kapteeni Varjakka on tuolla salissa. Menkää sinne. ONNEN HERRA. Eeva odottaa tässä sen aikaa, kun minä käyn kapteeni Varjakan käskemässä.
»Ky-kylle mine sun!» Hän astui jo jonkin askelen raivoissaan Jannea kohti. Mutta ikään kuin tämän nauru, joka nyt yhtäkkiä muuttui äänekkääksi, olisi hänet saanut äkkiä tekemään toisen päätöksen, poikkesi Jannen luokse tähdätystä suunnastaan syrjään ja iski pamppunsa tuoliin: »Ylös pärkele!» Toinen nousi vitkaan, yhä nauraen, astui Lindblomin tykö ja tarttui tämän käsivarsiin.
Sillä sen minä voin teille vakuuttaa, että minä en todellakaan pelkää Vennua enkä tusinaakaan hänen kaltaisiansa, kun minä vaan saan selvät syyt käydä kimppuun.» Kun hän nyt paitahihasillaan, silmät innostuksesta säihkyen seisoi Jannen edessä, niin saattoi todella uskoa täydellisesti hänen vakuutuksensa. Jannekin nousi seisomaan ja hänenkin silmissään alkoi säihkyä.
»Elkää houkutelkokaan», tikasi vieras kuin vihoissaan ja huiskautti paremmaksi vakuudeksi kieltävästi käsillään. »Tuossa on meidän Jannen kirje, toin sen Nikkilälle luettavaksi. Kyllä sinä saat selvän siitä, joka olet mainio kirjamies. Hyvästi vain.» »Hyvästi, hyvästi. Kiitoksia vain nyt ensinnäkin. Oli siunattu asia, että sain rahat. Tottapahan tavalla tai toisella saan taas maksetuksi.
Asioita sovittelemalla pääsin ukon "kultapojaksi" ja sain seurata hänen mukanaan monella matkalla sekä metsässä että järvellä, tätä suosiota oli moni kokenut saavuttaa, mutta ei kukaan ennen minua ollut onnistunut yrityksissään. Jannen kertomukset esi-isistään ulottuivat laajemmille aloille ja olivat paljon arvokkaampia kuin Dordi-muorin tarinat.
Päivän Sana
Muut Etsivät