Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Grönberg oli heti ensi syksynä sattunut eräässä huutokaupassa saamaan pienen maatilan kirkonkylässä. Siinä oli tavallinen, talonpoikaismalliin rakennettu kartano, missä hän asui. Nyt hän asteli kirkosta kotiinsa, Hautalan Jannen kanssa vierekkäin, vilkkaasti haastellen. Kun oli saavuttu Grönbergin kamariin, pyysi hän Janneakin ottamaan pois turkin päältään ja istumaan.
»Teille on varmaan hyvin mieleistä, kun teille *uskotaan* sellaisia asioita?» sanoi Stenfors mennen pöydän luokse ja pyhkäisten Jannen siihen paneman paperin, ikäänkuin huomaamattaan, lattiaan. »Tämä on ollut lautamiehenäkin», muistutti Kalenius. »Soo'o!» huudahti Stenfors ilvehtien.
Seisoi sitten pitkän ajan selin toisiin, varmaankin suloisella nautinnolla tunnustellen, miten punainen rommi kierteli tuolla suuruudessa. Vihdoin hän taas astui juhlallisesti Jannen eteen ja kysäisi, ikään kuin koko äskeinen puhelu olisi kahlannut vain kautta rantain, josta ei ollut saanut ollenkaan selvää: »Mittees sine nyt oiken meinata?»
Minä sen kyllä tiesin sanoi Helka. Minun säästölaatikossani on myöskin muutamia markkoja, jotka minä sain keväällä syntymäpäivänäni; rakas eno, käytä myöskin ne jollakin tavoin Jannen hyväksi. Sen kyllä teen, tyttöseni! Meidän pitäisi kaikkien yhtyä auttamaan Jannea kehoitti Meeri. Minä lupaan antaa kolmannen osan viikkorahoistani aina jouluun asti. Hyvä, hyvä, lapsukaiseni!
Jannen tuvassa oli hiljaista. Kuului kuitenkin kuiskauksia, joihin sekaantui itkua ja nyyhkytyksiä. "Isä, nyt meillä on puita", sanoi Pekkalaisen vanhin poika. "Pankaa ne seinää vasten!" käski Pekkalainen. Nyt astui kokoontuneesta miesjoukosta pari ruotsalaista esiin ja tuli avomielisesti Pekkalaisen luokse. He tervehtivät: "Jumalan rauha!" ja sitten toinen huusi: "Tule ulos, Janne!"
»Te saatte jauhoja», virkkoi hän liikutettuna puristaen kovasti Jannen kättä. Valee, joka heltyneenä syrjästä katseli, näki kumpaisenkin miehen poskille vierivän muutamia suuria kyyneleitä.
Kyllä, jos hän vain saa apua sanoi Freedrik. Sitte hän kääntyi isän puoleen, sanoen vähän hiljaisemmalla äänellä: Olen myynyt palkoveneeni; siitä tulee sievä summa Jannen kasvatukseksi. Oletko tarkoin ajatellut tuota asiaa? asessori laski voimakkaasti kätensä pojan olalle. Sinä teet suuren uhrauksen, sillä niin kalliita kapineita ei helposti saa uudestaan. Freedrik katsoi levollisesti isäänsä.
Minä en ole päätöstäni katuva vastasi hän. Sitte, poikaseni, olen sinuun tyytyväinen! Mitä salaisuuksia isällä ja Freedrikillä on? kysyi Meeri, pistäen uteliaana pienen pystynenänsä esiin isänsä olan yli. Me olemme salaliitossa Jannen tulevaisuuden hyväksi. Freedrik on juuri tänään pannut ensimmäisen perusrahan hänen koulunkäyntinsä varalle. Oikein ilosanoma! huusi Meeri.
Vihdoin hän nousi istuvilleen, nojasi käsin polviinsa ja kysäisi: »Mistes sine, kuule, hyve mees olete?» »Kyllähän nimismies minut tuntee.» »Sinu tunte!» »Niin, tuoltahan minä olen Hautalasta.» »Piru ... minu pites tes kaikki tunne...! Houtala, niinkö sano? Onkkus sen torppa vai talo?» Nyt pakeni veri Jannen poskilta, kärsivällisyyden viimeinen hiven oli loppunut.
Mutta nyt hiljakkoin oli korvaan saapunut huhuja, että Hautalan Matti, Jannen poika, oikein tositeolla olisi ruvennut lähentelemään Annikkaa. Huhu oli häneen tehnyt kiusallisen vaikutuksen. Matti oli nuori ja pulska. Hän taas... Noo, hän käsitti, ettei hän ollut kaikkein miellyttävimpiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät