United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juukeliako sinä tänne tulit? intoili vielä Jannen sukulainen. Samaapa minä itsekin ihmettelen. Hän kävi totiseksi, herkesi heiluttamasta päätään ja katsoa tuijotti yhteen kohti.
Joukko puolikasvuisia poikasia tuli niittyaidan ylitse tielle Hautalan Jannen luo. »Kas tällainen se on miehen ase», virkkoi muuan näyttäen seivästä, minkä nenään oli puukonterä lyöty, että siitä oli syntynyt teräväkärkinen keihäs. Useat miehet hymyilivät ympärillä tyytyväisinä ikään kuin olisivat tahtoneet kerskuen sanoa: »Sellaisia ne ovat paimenpojat meidän kylässä!»
LIISA. Tuleehan täällä tiedämmä tanssiakin, vai kuinka, Johanna? JOHANNA. Tanssia saatte niin paljon kuin haluttaa. Risto on käskenyt Hakalan Jannen tuomaan viulun mukanaan. LIISA. Sepä vasta hauskaa. Minun jo varpaitani kutiaa hyppimisen innosta. Näytänkö teille, kuinka vanhaa piikaa tanssitaan? Antakaahan vähän tilaa.
»Niin Hän sanoo, mutta...» Jannen teki mieli sanoa, ettei Vapahtaja sillä ollut luultavasti tarkoittanut sellaisia oloja kuin tässä kunnassa nykyään on, mutta hän jätti sen arkatuntoisuudesta sanomatta. Sillä hän ei oikeastaan ollut varsinaisesti körttiläinen, vaikka seurustelikin paljon heidän kanssaan.
Mutta juuri kuin aavistaen jotakin vaaraa, katsahtivat he heti selkänsä käännettyä taaksensa ja ehtivät hyppäämään syrjään, kun elokeksi Esan heittämänä lensi vinkuen riihen ovesta. Ilman väistöä olisi se varmaankin lävistänyt Hautalan Jannen. Mutta nyt se sen sijaan lensi kauas riihen eteen. Janne tempaisi hirmustuneena keksin ja aikoi suoraa päätä juosta riiheen.
Saattaisiko hän olla minulle uskoton! Eikö mitä! Tuo oli vaan Jannen juonia. Ja kuitenkin, jotakin perustusta lienee hänellä yhtäkaikki ollut, ei hän muuten olisi rohjennut sellaista syytöstä esiintuoda. Vai niin, täällä ikkunan luona siis! Tosin näiden kasvien suojassa on hyvä lymypaikka, mutta en täällä mitään epäiltävää voi huomata. Ooh, kuinka yksinkertainen olenkin!
Jannen koulunkäynti tulee tuottamaan teille vielä monta kieltäymystä oletteko valmiit niihin vielä tulevaisuudessakin? Olemme vastasivat kaikki yhteen ääneen. Antakaa minun pitää huolta vaatteista ja muusta sellaisesta, jota mahdollisesti tarvitaan sanoi Lotta täti, jolla aina oli antelias käsi. Täti kulta, sinä tahdot tulla hänen hyväksi haltiattareksensa!
Hän oli kuitenkin levollinen poikansa puolesta, kun hän katsoi Freedrik herraa, joka oli ottanut Jannen erityiseen hoitoonsa ja suojaansa; hän kyllä oli pitävä lapsesta huolen myöskin matkalla, sen hän varmaan tiesi. Paljo sanottavaa oli vielä viimeisessä hetkessä, mutta kuitenkin jäi suurin osa sanomatta, sillä tuolla tuli jo laiva, ja täytyi kiirehtiä siihen, jotta ei se jättäisi.
Me nyökäytimme hänelle hyväksyvästi, sillä juuri niin oli alotettava. Sen tiesimme kokemuksesta. Siitä innostuneena jatkoi Jannen naapuri-nero: "Ja elä aristele liiaksi Janne esittäessäsi mitä olet kirjoista oppinut ja sitten oman sielusi valimossa valanut." Tuo oli meistä kaunis ja originelli vertaus. Siksi joimme heti hänen maljansa.
Ja oitis laski Jannen arvo poikien silmissä: Nyt kehasi Sakukin: Olisi vaikka kuka osannut... Jos vaikka minä olisin ottanut meidän renki Pekan kyntövitsan ja sillä oikein vedellyt, niin suuremmat makkarat olisi pitänyt nousta. Ja jos minä olisin vedellyt oikein isolla takkavitsalla, niin olisi pitänyt kohota ihan sormen paksuiset makkarat, ylvästyi siitä Ottokin.