Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Mitä kuuluu, ystäväni?" sanoi Nikkinen nauraen Rikkiselle. "Kiitos, hyvin vain, kuinka itse jaksat?" Ilta vietettiin varsin hauskasti. Ylioppilas oli oikein sukkela, ja virkamies osasi jutella sanomattoman paljon hauskaa ulkomaisista kylpylaitoksista, joissa hän joskus oli käynyt erityisiä asioita varten.
Oletko jo niin voimissasi, Verner, että jaksat puhua kanssani. Minulla on niin tärkeätä asiata, että minun on paha olla, ellen saa sitä nyt sanotuksi. Verner käänsi katseensa Esteristä ja vavahti, hänen kasvonsa saivat pelokkaan ilmeen. Arnold ajatteli, hän otaksui, että Ester alkaisi soimata. Sitä hän pelkäsi. Hän puhui hiljaisella äänellä. Ei vielä, Ester, anna minun ensin parantua terveeksi.
Minun olisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä. Sitä ei kukaan olisi jaksanut. Nyt on katumukseni liian myöhäinen. En ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen ollut. Ei se mitään. Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka itsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa ja nytkin jaksat palvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa.
Hänen sulhasensa puristi herttaisesti ja ystävällisesti minun kättäni, jota minä itse tuskin liikautinkaan. Kas niin, sanoi Johanna uudelleen, kun oli saanut tilani mieleisekseen, lepääpäs nyt tuossa huomeneen, niin sitten jaksat verkkoja kutoa, että saadaan kaloja. Viikon päästä meillä on häät. Eikös niin, Kalle? Niin, jos Jumala elää antaa.
Eemeli! sanoin minä noin kolmen tunnin kuluttua siitä, kun heitto oli tapahtunut. Minulla on nälkä ja vilu. Niin minullakin. Olisi pitänyt ottaa evästä mukaan. Minä haen! Kuule, siellä on äidilläsi varmaan saijut odottamassa. Olisi siellä saunakin. Ai, nythän on lauantai-ilta. Saunaa et tosin saane tuoduksi tänne, mutta tuo sen sijaan kaikki muu, mitä saat irti ja jaksat kantaa.
Nukuttaako sinua? hän kysyi. Jaana myönsi. Mene vain makuulle, sanoi rouva lempeästi. Jaksat paremmin sitten. Keittiössä oli sänky. Jaana teki työtä käskettyä, riisuutui ja meni levolle. Sitten siunasi hän itsensä ja puhalsi kynttilän sammuksiin. Unensa läpi hän oli vielä kuulevinaan ääniä eteisestä ja kulkusten helinää pihalta. Mutta sitten nukkui hän.
Ja tänä yönä saat palkkionasi kantaa aarrekammiosta niin paljon kuin yhdellä kerralla jaksat. Kun olet huomannut, mitä ystäväsi omistaa, et liene niin hullu, että tahdot sen tuhoa, jota onnetar näin suosii. Kun Glaukusta ei enää ole, saat toistamiseen tehdä matkan aarrekammioon. Enkö toimi rehellisesti ja ystävänä, mitä?»
Hän silloin meihin kääntyi, katsoi meitä, kohotti kasvot sääristään ja virkkoi: »Sa mene, astu ylöspäin, kun jaksat!» Ma silloin tunsin hänet. Eikä tuska, mi vielä hieman salpas henkeäni, mua pidättänyt menemästä luokseen. Kun liki päässyt olin, tuskin päätään hän nosti, lausui: »Nähnyt ootko, kuinka vasenta puolta Päivän vaunut vierii?»
»Ja joka nyt toivoo uudelleen rikastuvansa kansan kautta, Pansa ystäväni,» Glaukus virkkoi. »Aivan niin», Pansa sanoi. »Se tapa on kansaa nylkeä», Glaukus huomautti. »Pansa parka», Lepidus sanoi, »hänellä ei ole koskaan aikaa huvitella. Kiitän taivasta, etten ole edili.» »Ah, Glaukus, kuinka jaksat? iloinen kuten aina?» Klodius huudahti seuraan liittyen.
Saman päivän ehtoolla palasimme takaisin rautateitse San Stefanoon ja sieltä Florio-Tschekmedscheen, kiittäen onneamme että pääsimme ehjinä pois semmoisesta sotajoukosta, jossa ei kauvan katsella ennenkuin joutuu salamurhaajain käsiin ja vedetään "naru kaulaan" huuda siinä sitte apua niin paljon kuins' jaksat! j.n.e.
Päivän Sana
Muut Etsivät