Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Laps olen synnyinkaupunkinne, aina nimenne kunnioitetut ja työnne ma kuullut, maininnut oon rakkaudella. Yön piirit jätän, oikean tään Oppaan lupaamat heelmät hyvät poimiaksein, mut ensin tie maan keskukseen on mulla.» »Nimessä sielusi», hän mulle lausui, »mi kauan johtakoon sun jäseniäs, ja maineesi, mi jälkees loistakohon,
Huipulle vuoren kantanut ei katse ja jyrkemp' oli rinne sen kuin viiva, mi osoittavi puolet suoraakulmaa. Väsynyt olin, siksi lausuin: »Isä, ah armas, käänny, katso, kuinka jälkees ma yksin jään, jos käy et hitaammasti!» Hän vastas: »Poikani, koe kestää tuonne!» ja viittas reunaa vähän matkan päässä, mi koko vuorta vyönä kiersi. Mua
Siis välky, onnenkuva kultainen, sua vaikka koskaan omaks saane en, kuin päivä vaikka menit merehen, jäi jälkees ilmain ihanuus ja pyhyys, jäi rinnan kumma, kuulas riutumus, kuin kesä-yössä kuun on kumotus, tai ajatusten outo armaus, kun niissä hehkuu elonhetkein lyhyys.
Ei, kautta kirkkaan taivaan valon tuon, Hänt' ei hän saaliiks saa! Ma hänet päästän Vaikk' omin surmin. Kohtalotar, tiedä: Jos niiks, saat tänään multa hengen viedä. HECTOR. Seis, Kreikan mies! Sin' olet oiva pilkka. Et vainko? Haarniskas on mulle mieleen; Sen murskaan, niittaukset kaikki katkon, Jos sit' en saa. Nyt, otus, jälkees lähden. No, juokse! Ajan vain sua nahkas tähden.
Saattaaksein sinut hallitsemaan, Tahdon, sä seuraat haluas vaan; Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat, Jos poikasi jälkees hallita annat! Kirkonryöstäjä! Kaikki valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; sinä tahdot hänen sielunsa kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! Kirous!
Huipulle vuoren kantanut ei katse ja jyrkemp' oli rinne sen kuin viiva, mi osoittavi puolet suoraakulmaa. Väsynyt olin, siksi lausuin: »Isä, ah armas, käänny, katso, kuinka jälkees ma yksin jään, jos käy et hitaammasti!» Hän vastas: »Poikani, koe kestää tuonne!» ja viittas reunaa vähän matkan päässä, mi koko vuorta vyönä kiersi. Mua
Laps olen synnyinkaupunkinne, aina nimenne kunnioitetut ja työnne ma kuullut, maininnut oon rakkaudella. Yön piirit jätän, oikean tään Oppaan lupaamat heelmät hyvät poimiaksein, mut ensin tie maan keskukseen on mulla.» »Nimessä sielusi», hän mulle lausui, »mi kauan johtakoon sun jäseniäs, ja maineesi, mi jälkees loistakohon,
Sopiiko se? Riennä sinä luo miehen, ilmoita mun tuloni. Vain poissaollessani, huomaa se, ritari väitellyt on taloani. Hän saapuu mielellään, kun isä kutsuu hänt' itse. Mene, kutsu kauniisti mun puolestani. DAJA. Turhaa! ei hän tule. Luo juutalaisen ei hän koskaan tule. NATHAN. Siis mene edes pidättämään häntä, hänt' edes silmilläsi seuraile. Ma tuokiossa tulen jälkees. Mene! Näyttämö: palmutori.
Miss' on se tyttö, jonk' et uudismaita Sais sinä peltomiesnä koskettaa? Ja missä mies niin itserakas, saita, Ett' enentymäst' estäis maailmaa? Sin' olet äitis peili, kevättaikaa Sulointa sinä hälle muistutat; Ja kurttuisena samaa kulta=aikaa Sinäkin ikäs takaa katsastat. Mut jos et jälkees jätä muistelua, Niin yksin kuole, kuvas seuraa sua.
Vaan sun jälkees, Patroklos, minä kosk' olen hautaan käyvä, en ennen kumpuas luo kuin Hektorin kaadan, rohkean surmaajas asun, päänkin sulle ma kannan, poikia Ilionin jalosyntyjä sun roviollas kakstoist' uhrata viihdykkeeks saan kostoni vimman.
Päivän Sana
Muut Etsivät