Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Veljensä veräjän suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, veikko rukka, sitä itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vyötä kullaista kutovi: "Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?"
Katsoin minä alas vetten puoleen, Näin rannalla tytön kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja hän oli surullinen joka hetki. "Mitä itket sä raukka rannalla yksin? Ja sun silmistäsi veet vierivät nytkin. Mikä tuska ja vaiva Sinun syäntäsi kaivaa? Ei anna syänyölläkään hoivaa."
Ma kysyin: »Miks itket sa ihana, sorja?» Sa vastasit: »Oon pahan maailman orja, ma itken ihmisten kovuuden vuoksi.» »Tule pois, tule hyvien ihmisten luoksi!»
Elä soimaa Suotta Onnetarta: Karkoita ja karta Epäilystä synkeää! Sydän, sydän taivu, Lepohon jo vaivu! Nuolet koston, vihan Särje, murra ihan, Herran kosto olkohon! Kukan kyynel. "Mit' itket, kukka kaunokainen, Kun luonto hehkuu loistavainen? Miks kyynel kiiltää silmässäs? Vai onko rauhaas öinen haamu Häirinnyt, ett'ei armas aamu Saa ihannella hymyäs?"
Hän taisteli itsekseen ja viimein huusi lyhyen, jyrkän täällä, ja heti juoksi Erik alas rappusista, sulki hänet syliinsä ja suuteli hänen silmiään moneen kertaan. Kuinka ihmeen tavalla sinä olet joutunut tänne alas! Kuinka minä olin levoton! Ja miksi sinä itket, sano, rakkahani, miksi? Mutta Helena ei saanut pitkään aikaan puhutuksi sanaakaan.
Enhän minä vielä joutunut muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutuit sanoihini. Minä aioin vain kertoa, että Jussila kävi täällä eilen, ja äitini tahtoo pakoittaa minua menemään hänelle emännäksi, mutta sitä en tee! "Entä isäsi, mitä sanoo hän?" "Hän on minun puolellani". "No mitä siis itket? Isälläsi tässä suurempi valta on".
Hän punastui nähtyänsä Toivosen, naurahteli hänelle leppiästi, mutta vapisi häntä kättäissänsä ja kyyneleet loistivat hänen silmistänsä. »Mitäs itket, Elsa?» kysyi Toivonen peljästynynnä.
JULIA. Hyvin en voi, äiti. KREIVINNA CAPULET. Ijätkö itket lankos kuolemaa? Hänt' itkullasko haudast' aiot ajaa? Jos voisitkin, niin hänt' et eloon saisi. Siis pois se! Hiukka huolt' on paljon lemmen, Mut paljo huolt' on hiukan järjen merkki. JULIA. Näin tuntuvaako iskua en itkis? KREIVINNA CAPULET. Sen iskun itse tunnet, vaan ei lankos, Jot' itket.
Kaikki toivo oli siis lopussa, ja kyyneleet kohosivat Kallelle silmiin. Pilanderia säälitti pojan vahinko, mutta häntä samalla harmitti se, kun poika itki tuon vertaisesta. Eihän hän itse itkenyt, vaikka uhattiin leivättömäksi jättää. Pilander avasi akkunan ja kysyi: "mitä sinä itket, Tikkasen poika?"
Mitä sinä itket, lapsi? Anna minun olla täällä ... anna minun olla ... en minä putoa ... voi, minkä tähden sinä...? Tyttö puhui vieläkin unen horroksissa, mutta herkesi, kun heräsi. Ja useamman kerran yössä sai äiti tehdä samaa. Mutta aamulla ei hänellä ollut sydäntä kieltää ja pyytämättä hän lupasi tytön mennä puuhun.
Päivän Sana
Muut Etsivät