Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin pahasisuista lasta en ole tässä maailmassa nähnyt!« Ja äiti itki, kuitenkin enemmän päänkivun kuin pojan uppiniskaisuuden tähden. Katso kummaa! Kun Johannes näki äitinsä itkevän, luopui «Vanha Aatami« hänestä, ja nyt hän kutsumatta tuli äidin vuoteelle. «Miksi itket, äitini?« kysyi hän. «Kun sinä olet paha, uppiniskainen, etkä opi mitään». «En minä enää ole paha. Elä itke, hyvä äiti!
Ja vaikka hän oli lähtenyt kotoa tarkoituksella tavata nuorukaista täällä, sillä hän oli nähnyt hänen sinne menevän, ja vaikka hän koko matkan oli kulkenut hymysuin, seisoi hän nyt nuorukaisen edessä pelko sydämmessä, ja koetettuansa pari kertaa hymyillä hänelle, loi hän silmänsä maahan ja purskahti itkemään. "Mitäs itket?" kysyi nuorukainen ystävällisesti.
Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä; kyselmä ujo, kaihtiva ja äänetön on tää, hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää. Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi, jo loppuu rauha raukan tuon, ja rinta raukeaapi; ei vaikeroi hän, otsa vaan se vaipuu kätehen, ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen. "Mitäpä itket? Huoli pois!
Kun hänen piti puhua oikein sydämensä pohjasta, ei puhe luistanut yläsaksaksi, vaan muuttui kohta alasaksaksi. Kun hän nyt katsahti Dorotean silmiin ja huomasi kyyneleet tämän poskilla, hypähti hän tuolilta ja kysyi: »Mikä sinua vaivaa, Dorotea? Miksi sinä itket? Sano minulle! Meillä kummallakinhan on tukea vain toinen toisestamme!»
Ei, ei, minä en osaa, minä en osaa! huusi Emili, heittäytyen itkien ukon syliin. Minä en osaa. Ho, menihän tuo hyvin, kanaseni, se kuului niin kauniilta: ... kah, sinä itket; onko mitään itkemistä, että lapsi on kohtelias ... hm, sehän on kaikessa nöyryydessä ja hyvyydessä.
Väsyvän lyhyen matkan juostuansa jo näytti susi poikineen, ja hampaat terävät heiltä kyljet aukaisevan. Heräsin ennen aamunkoita, kuulin kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat omani, jotka kanssain torniss' oli. Oot julma, ellet sure aavistusta, mi mulle silloin sydämeeni astui! Ja jos et itke, milloin sitten itket? He heräsivät.
Hyvin meille, Ruben, että olemme nähneet rauhan ruhtinaan ja kuulleet hänen suustansa autuuden sanoman taivasten taivahista! Sentähden vuotaa nyt silmistäni lapsen kyyneleet. Mitä merkitsee tämä? Onko, niinkuin salaisesti toivon? Sano: miksi itket?
Repo itki reilitteli kiven päällä kyykyllänsä, kahen kaupungin kesellä kolmen linnan kuuluvilla; jänis juoksi katsomahan: "Mitä itket, repo rukka?" "Tuota itken, jänö rukka: kuoli mun sukuni suuri noilla tappotantereilla, vainovaivoilla sijoilla. Iso kuoli, äiti kuoli, kuoli viisi veikkoani, kuusi kummini tytärtä, seitsemän setäni lasta.
Tuossa syreenitkin ikkunan alla lemahtavat... Mikä ihana Jumalan päivä tänään!... On kuin koko luomakunta yhtyisi hartaaseen rukoukseen ja ylistäisi Luojansa kiitosta. Minun on niin vaikeata olla ... niin vaikeata... Olen niin yksin... Ei kukaan välitä minusta ... ei kukaan... Mitä sinä turhia itket, Johanna?... enkö minäkin sinusta välitä?
Sinua öillä unelmoin, sinua päivät päästänsä ajattelen, ja painuen Karin syliin pillahti Annikki katkeraan itkuun. Mitä itket? Itken sukuni surkeutta, ja oman mieleni aavistuksia itken. Kun niin isot lunnaat tahtoo, mihin vielä aikonee myydä, toiselle eikä sinulle. Toteutukoon aavistuksesi, silloin tartun tapparaani ja isken, vaikka kehen sattunee.