United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät: Pani vanhat soutamahan, Nuoret päältä katsomahan; Vanhat souti, päät vapisi, Eipä matka eistykänä. Pani neiot soutamahan, Sulhot ilman istumahan; Neiot souti, sormet notkui, Eipä matka eistykänä.
Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Elä itke puinen pursi, vene hankava havise, kohta saat sotia käyä, tappeluita tallustella!" Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan; neiet souti, sormet notkui, eipä matka eistykkänä. Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan; vanhat souti, päät vapisi, eipä vielä matka eisty. Siitä seppo Ilmarinen itse istui soutamahan.
Uljaat myrmidonit, hepä lahjat nuo majatalteen ottivat, veivät luo jumalaisen Akhilleun laivan, laskien sinne ne, istumahan siell' impyet saattain; oivat palvelijat orot ohjasi taas hepotarhaan.
Yöpyi noin väki Ilionin sotatanteren ääreen, urhea, uskalias, lukemattomin vartiovalkein. Niinkuin paistavan kuun kera syttyin taivahan tähdet kirkkaat kimmeltää, kun tuuleton ilma on tuiki, kukkulat hohteess' ui sekä laaksot, rantojen törmät, taivaan korkeus seestehinen vaill' ääriä aukee, kiiluvat tähdet kaikki, ja paimenen mielt' ilo täyttää: niin monet kuohuvan Ksanthos-vuon välimaalla ja laivain 560 Troiast' ulkona roihusivat tulet iliolaisten. Nous tuhat nuotiotulta, ja käynyt kunkin ol' ääreen viis' urokymment' istumahan tulen liekkivän hohtoon.
Valveutui uros, viel' oli kuulevinaan jumaläänen, istumahan heti nous, ihotakkiin suorihe sorjaan, uuteen, pehmoiseen sekä vaipan valtavan otti, jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi, miekan, huolitetun hopeoill', olan ympäri vyötti, valtikan taattoisen, ikiaikaisenpa jo koppoi, noin sopavälkkyjen riensi akhaijein valkamaleiriin.
On surku mun kuoloon-käypiä noita. Itse ma istumahan toki jään laell' ylhän Olympon, katselemaan halumielin. Vaan tepä muut ikivallat, Troian miesten luo alas menkää nyt ja akhaijein, saatte nyt auttaa kumpiakin, kuten mieli on kunkin. Sillä jos raivota saa omin valloin nopsa Akhilleus, hänt' ei hetkeäkään voi torjua iliolaiset.
Käske istumahan väki Ilionin sekä kaikki akhaijit, itse akhaijein uljain mies sinä kanssasi haasta tuimaan kamppailuun, väkiveikkaan mies kera miehen; 51 eip' ole kuolla sun viel', ei kohtalos täyttyä säätty; kuulin sen jumaloilta ma juur' ikiaikahisilta."
Väinämöinen istui perään ja Pani sulhot soutamahan, Neiet ilman istumahan; Sulhot souti, airot notkui, Eipä matka eistykänä. Vasta kun Ilmarinen istui soutamaan, niin Jopa juoksi puinen pursi, Pursi juoksi, matka joutui, Loitos kuului airon loiske, Kauas hankojen hamina.
Toisin mieleni omani. Noin emo tytärtä neuoi, Sekä neuoi ja varotti: Pyhäillat istumahan, Kirjat kaiket katsomahan, Lukemahan muut lukuset, Sekä suuret siunaukset. Niin emo minua neuoi, Vanhin lastansa varotti; Toisin mieleni omani, Toisin käski ja kehotti.
Nosti jo silmäns' itkeyneet nyt Geelitär-äiti, Oikeni istumahan sammalepaadellaan, Kuivasi kyynelveet käsivarttaan hienoa vasten, Suori jo järjestäin kultaa suortuvien; Hiljaa istui niin käsi helmassansa ja tähtäs Katseen jännitetyn loitos usvihin yön: Lens säde silmäst' yöhön pois, ja jo kaukana vastaan Siinteli haimentain tuikkiva, nouseva koi; Mut säde eelleen vain yhä kiis, ja nyt äkkiä tuossa Rusko se kultasi maat, kultasi rannat, veet!