Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
IMOGEN. Jos voisit rantaan juuttua ja laivaa Jokaista urkkia! Jos kirjoittaa hän, Ja sit' en saa oi, kirjeen kato oisi Kuin kadotettu armo! Mitä viimeks Hän lausui? PISANIO. Valtiaani, valtiaani! IMOGEN. Ja liinaa viuhtoi? PISANIO. Jopa suutelikin. IMOGEN. Tunteeton vaate, mua onnekkaampi! Ja siinä kaikki?
Häll' yhä vielä on se synnynnäinen: Sen hälle viisas luonto tätä varten Soi merkiksi. CYMBELINE. Ma kolmoistenko emo? Näin synnytyksestään ei ole koskaan Iloinnut äiti. Taivaan siunaus teille, Kun oudon eksymyksen jälkeen taaskin Rataanne kierrätte! Oi, Imogen! Kuningaskunnan näin sa menetit. IMOGEN. En, isä; kaksi maailmaa ma voitin. Oi, rakkaat veljet! Taasko kohdataan?
Kas tässä, armas: Tää äitini on helmi; ota, armas; Se kätke, kunnes toista kosit naista, Kun Imogen on kuollut. POSTHUMUS. Mitä? Toista? Hyvä taivas, omani vaan mulle anna Ja toisen halauksesta kuolon kahle Mua estäköön! Sulo armas, Niinkuin ma sinuun köyhän itseni Rajattomaksi tappiokses vaihdoin, Niin sinust' aina turhissakin hyödyn.
Oi, siunattuna kauan eläkää, Te, vaimo miehen parhaan, mitä maassa On missäkään; te puolisona myöskin Parahan miehen arvoinen! Oi, anteeksi Koitella tahdoin, syvällekö juurtui Tuo luottamuksenne; nyt hänet jälleen Teen siksi, mikä on hän. Hän on mies Tavoiltaan puhtain, moinen pyhä noita. Ett' ympärilleen laumoja hän kokoo Ja voittaa puolen mailman sydammet. IMOGEN. Te parannusta teette.
Häll' yli toverina ranskalainen, Yleä herra, jolla nähtävästi On kotimaassa helttu; niinkuin pätsi Hän huokailee, ja hauska brittiläinen, Ylkänne, nauruun nikahtuu ja huutaa: "Haleta olen, nähdessäni miehen, Mi tietää kokeistaan ja kuulemistaan, Mit' on ja mitä täytyy naisen olla, Vapaudessaan kaiholl' ikävöivän Orjuuden paulaa." IMOGEN. Minun miehenikö?
JACHIMO. Niin, silmät naurust' aivan vettyneinä! Hupia kuulla, kuinka ranskalaista Hän ilkkuu; paljonhan on, tietköön taivas, Monikin moitittava. IMOGEN. Hän ei toki. JACHIMO. Ei hän; mut kiitollisemp' olla hänkin Sais taivaan lahjasta; se häneen nähden On paljon; teihin nähden jolle annan Ylimmän arvon tuota ihmettelen, Ihanpa säälin. IMOGEN. Mitä säälitte? JACHIMO. Kaht' olentoa sydämmestäni.
IMOGEN. Mielisti; kunniani turviss' on se, Kosk' osakas on mieheni; sen kätken Ma makuusuojaani. JACHIMO. Se kirstuss' on, Väkeni sitä valvoo. Saanko vallan Sen teille lähettää vain ensi yöksi; Huomenna laivaan astun. IMOGEN.
Miks ei mua vieneet, Kun veljet ryöstivät? Oi, kurjan kurjaa Tuo loiston tavottelu! Onnenmyyrät Nuo alhaiset, joill' on vain kainot toiveet, Mut elo metinen! Ken tulee? Hyi! PISANIO. Ylimys Roomasta, jok', armo hyvä, Tuo kirjeen herraltanne. JACHIMO. Kalpenette? Arvoisa Leonatus jaksaa hyvin; Lähettää hellät terveisensä. IMOGEN. Kiitos, Ja herttaisesti tervetullut, herra!
PISANIO. Tässä Ois kirje, rouva, minun herraltani. IMOGEN. Sun herraltasi! Mun hän on: Leonatus. Se viisas tähtitaikur' ois, ken tähdet Niin tuntis kuin tuon käsialan minä; Hän tietäis tulevaiset.
Ma kerran puiston kierrän, säälitellen Ehätyn lemmen tuskaa, vaikk' on teiltä Kuningas kieltänytkin haastelun. IMOGEN. Tekohyvyyttä! Se käärme hienost' ensin Kutittaa, sitte pistää. Rakas ylkä, Isäni vihaa pelkään, mut en mitään Kun valani vain säilyy mitä mulle Hän tehnee raivossaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät