Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Melske lähestyy Ma riennän horjuville avuksi. TAIMO, Tok! ennen sitokatte haavanne. SORRI. En kerkee. Mutta valapetturi Sa olet Lalli, kehno pelkuri, Jos en ma hetken päästä sua kohtaa Kahakan kuumimmassa kuohussa! Seitsemäs Kohtaus. LALLI ja TAIMO. Niin sinne, siellä on mun iloni! Pois! Lemmon antamassa kypärissä On mulle tarpeeksi! Tuo kilpeni!
"Mitä itsekieltoon tulee," hän sanoi, "sinä voit olla varma, että jos minulla vaan olisi varoja, minä en suinkaan katsoisi uhraukseksi auttaa ystäviäni. Se päinvastoin olisi suurin iloni. Ja minä en ollenkaan sanonut, että Hugh on publikani taikka fariseus, vaan minä sanoin ainoastaan, että semmoiset ihmiset eivät mielellään tahtoneet antaa rahoja lainaksi.
"Et, sinä et ole minulta kieltänyt mitään. Mutta kun minun aina ensin täytyy pyytää sinulta rahat, niin " "Mutta tottahan tiedät, että suurin iloni on juuri antaa sinulle kaikki, mitä haluat." "Niin, se on tietty. Mutta paljoapa hauskempaa onkin antaa kaikki kuin kaikki saada." "En minä ole koskaan aavistanut, että sinusta tuntuisi siltä.
Te ihastuneena huudahditte sinun tyttösi, Juho. Ja minun iloni oli mennyttä. Odotin joka silmänräpäys, että sanotte: eihän tämä ole sinun! Ja että te asian oikein kuultuanne huudatte vääryydeksi kiduttaa Katria jokahetkisessä pelontuskassa ja omantunnonvaivoissa.
KAARLO. Jahka katson. Ne tietysti käytetään hyvään tarkoitukseen? RIIKKA. Tietysti, tiedäthän suurimman iloni olevan auttaa kanssaihmisiäni. OORTTA. Siinä teet hyvin kauniisti, erittäinkin kuin ei kukaan kanssaihminen vielä ole auttanut sinua. RIIKKA. Siitä en ensinkään ole pahoilla mielin. LIINA. Nyt menen tuomaan kahvia.
Hän tähtäsi pienine, liukkaine silmineen Hannaa, mutta Hanna katsoi häneen pitkään ja totisesti, niin että toisen katse kilpistyi syrjään. "Olen kuullut, että maailman ilossa ja lihansa himossa elää täälläkin nuori väki. Senvuoksi on iloni suuri nähdessäni tämän ihanan Saaronin ruusun olevan Jeesuksen morsiamen..."
Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani: Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!
Mutta iloni katosi pian, kun Tilling tervehdittyään läsnäolevia ja istuttuaan, sanoi: Olen tullut luoksenne hyvästijätölle, rouva kreivitär. Jätän Wienin muutamien päivien kuluttua. Kuinka kauaksi? Minne matkustatte? Ja miksi? kysyivät kaikki vilkkaasti ja yhtä aikaa, mutta minä olin vaiti. Kenties ainiaaksi. Unkariin. Tullakseni siirretyksi toiseen rykmenttiin.
Tervetuloa, herrani ja puolisoni! sanoi hän. Maan lain mukaan olen minä nyt sinun vaimosi ja minun olisi pitänyt tyytyä sinuun sittenkin, vaikka olisit ollut vain kurja kerjäläinen, joksi sinua luulin. Mutta iloni on suuri, kun nyt huomaankin, että olet jalo ja miellyttävä mies. Tytön vanhemmat astuivat nyt sisään ja lausuivat sulttaanin tervetulleeksi.
Ei tosin muut kuin äiti voi äidin tunteita käsittää, mutta ei moni äitikään minua ymmärtäisi. Viljo on ainoa iloni, ainoa henkäys runollisuutta, jota minäkin osakseni saan. Hän on kukkani kivikon keskellä, hänen onnensa on elämäni ainoa toivo, rakkaus häneen ainoa voimani.» Eevi oli puhunut kiihkeästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät