Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025


Vihdoinkin huhtikuun 25 päivänä selittää Itävalta olevansa taipuvainen riisumaan aseet, jos Preussi tekee samoin. Preussi suostuu siihen. Kuinka vapaasti hengitinkään! Siis saamme kuitenkin rauhan, huolimatta uhkaavista huhuista. Mutta iloni oli liian aikainen. Uusia selkkauksia syntyy.

SYLVI. Armas eihän meidän rakkautemme ollut syynä onnettomuuteen kuinka voit semmoista sanoa? Päinvastoin. Rakkaus sinuun auttaa minua juuri kantamaan kaikki kärsimykset, se on ainoa lohdutukseni ainoa iloni elä luule, että siitä koskaan luovun. Innokkaammaksi se vaan on käynyt näinä aikoina. VIKTOR. Minuun on tämä kaikki vaikuttanut vallan toisella tavalla. SYLVI. Kuinka sitten? Selitä!

Ei, Herra, älä tätä, ota maallisen iloni viimeinenkin vilahdus, vaan anna minun toki pitää luottamukseni siihen, että sinä olot olemassa ja että sinä olet rakkaus."

Jos hän oli voinut tähän asti odottaa, voisi hän odottaa vähän vieläkin. Ja minä jäin vielä tanssimaan lähelle auringon laskua. Mieleni kuohui salaista kiukkua sitä miestä kohtaan, joka oli iloni noin sopimattomasti ja ajattomalla ajalla häirinnyt.

Ei mitenkään saa ihminen itsellensä sukkelampaa viha- ja vaino-miehiä, kuin tekemällä heille jotakin hyvää, siis heidän vihansa ja vainonsa on päinvastoin iloni ja lohdutukseni, sillä se osottaa, että minäkin olen jo kortta vetänyt isänmaan yhteiseen pesään, kansan eduksi", lausui isäntäni, nähtävästi liikutettuna.

Selvyydessä te ette ainakaan jätä millekään toivomuksille sijaa. KERTTU: niin ettei mikään väärinkäsitys meidän välillämme pitäisi olla mahdollinen. Nyt on kysymys ainoastaan minun sisarestani. Tiedättekö, mitä hän minulle on? Hän on minulle kaikki, siitä asti kuin ei minulla ole miestä enää. Hän on minun lapseni, ja minun sisareni, minun iloni ja minun leikkikaluni.

En voi sanoilla selittää tunteitani, vaan sydämeni käy vieläkin lämpimäksi, muistaessani sitä iloni kyllyyttä, joka kiitollisuuteni tunnossa Jumalaa kohtaan täytti mieleni, kun lähdin semmoisen siunatun aarteen kanssa kotiani.

Jos olisi, niinkuin sanotaan jos juuri nyt meni pohjaan satoja kuinka voisi samalla päivä paistaa noin, menemättä heti pilveen; kuinka voisi lounas olla noin leuto eikä yltyä luojan myrskyksi eikä taivaan ranta heti punertua verestä ja vihasta; kuinka meri karehtia vain yhä tyynempänä ja minä saada tästä kaikesta iloni?

"Mutta minä olen kiitollinen", sanoin, "vaikk'en tiedä, miten Jumalaa kiittäisin. En löydä sanoja kiittää Häntä; minusta on kuin Hän olisi antanut liian paljon. Luulen Hänen pitävän iloni kiitoksena."

Pidin itseäni siis, kun yli 60 vuotiaana "erosin virasta" melkein rikkaana, joka saattoi elää koroistaan ja tyytyväisenä ja Jumalaa kohtaan kiitollisena katsoin kohti vanhuuttani ja toivoin saavani pitkän päivätyön jälkeen nauttia illan lepoa. Iloni ei kuitenkaan kestänyt kauan ja syy oli seuraava.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät