United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Inehmot, inehmot, mitä tiedätte minusta, Tursahan tuskasta, jätin ikijanosta, ähkystä ärjyjen, läähätyksestä aallon läikkyvän urhon? Vettä vellon, merta melon, jano ainainen povessani palaa; juon ijäti, ijäti janoon, ei sammu mun sydämeni sytö.
Mulla ei ole taitoa huokauksiani mitata; vaan että sua suuresti lemmin, sinä sydämmeni lemmitty, usko se. Jää hyvästi. Ijäti sinun omasi, armahin neito, niin kauan kuin tämä ruumis elää. Hamlet." Tään tyttäreni näytti, niinkuin piti, Ja lisäks hänen kosintansa, miten Se kävi, ajan, paikan, tavan, kaikki Hän uskoi mulle. KUNINGAS. Mitä? Tyttö siihen Suostuiko? POLONIUS. Mitä minust' aattelette?
BERTHA. Ja niin te puhutte, vaikka kohta olette matkalla tuonne päivänpaisteeseen ijäti viheriöitsevään Italiaan, runouden ja laulun luvattuun maahan. Eikös tuo ajatus yksin jo saa teidän mielenne kirkastumaan. Minut se panisi aivan tanssimaan ilosta.
Minä varoin, ettei Bertrandin kuolema loisi varjoansa ainoastaan maalliseen elämääni, vaan että se ainaiseksi kiduttaisi ja heikontaisi luontoani; että samalla kuin kadotin kaikki avio-elämän suloiset, jalostuttavat suhteet, minä ijäti jäisin vaan kehkiämättömäksi, yksipuoliseksi olennoksi.
"Hei Antti, hupi-Antti, Kuinka helttusi jaksaa?" MALVOLIO. Narri! "Minust' ei hän huoli." MALVOLIO. Narri! "Miksi lempi kuoli?" MALVOLIO. Narri, sanon minä! "Toista lempii," Kuka kutsuu? MALVOLIO. Narri hyvä, jos tahdot kiitollisuuteni ansaita, niin hanki minulle kynttilä, kynä, mustetta ja paperia. Siitä olen sinulle ijäti kiitollinen, niin totta kuin olen kunniallinen mies.
Vaan niinkuin kielonen kuihtui, varistellen vaan siemeniä jälkeensä, niin loppui Ainonkin aika: mutta hän oli runsaasti kylvänyt, runsaasti saa hän niittääkkin, siellä missä kuolemattomuus on kaikilla ja kielotkin ijäti vihriät. Elämä on rakkautta, rakkaus työtä, työ on oma palkintonsa: se on hengen kehittyminen, sen tarkoitus. Vanha tuossa on ritarilinna.
CASSIO. Oi, hyvä rouva, kuinka käykin Cassion, Ijäti on hän nöyrä palvelijanne. DESDEMONA. Sen tiedän: kiitos! Rakastatte miestän'; Olette vanhat tutut; varma olkaa. Hän kylmäkiskoisemp ei ole teille Kuin valtataito vaatii.
»Ylösnousemus Olen, valkeus Elo ijäinen. Minuun uskova Myöskin kuolossa Elää voittaen.» »Ja, ken uskovi Minuun, ijäti Elää kuolemaa Eipä ikänään Tule näkemään Ikikamalaa.» Martha nousevi, Sydän sykkivi Uusin tuntehin: Povi aaltova Täynnä valoa, Taivas ihanin. Nyt hän kiiruhtaa, Kutsuu Mariaa, Joka vieraineen Istui kodissaan, Itki suruissaan Karvaan kyyneleen.
Lunastustyö mun Jesuksein On aina uusi sielullein; Siis enemmän kuin maailmaa Mä Häntä tahdon rakastaa Ja kiittää Häntä hartaasti Nyt täällä, sitten ijäti. Minä tahdon teitä jälleen nähdä. Autuaat ovat, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Ja verensä kautta Mua aina Hän auttaa, Kun huudan: "Jo minä nyt jäin!"
»Salo tumma on, salo sankka on, sen peitossa paikka on tuntematon, sinut vanhalle aarnihaudalle vien. Me löydämme aarteen, min kätkee rinne, me lähdemme kauas, me jäämme sinne, sa ijäti kaksin vain kera mun, ma ijäti kaksin vain kera sun! Et naista sa viel' ole syleillyt, naislemmen et autuutta ymmärtänyt, ma teen sinut riemusta rikkaammaksi kuin koskaan ollut on ihmistä kaksi!»