Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kiitos Herran olkohon! Tänäpänä. Jo tänään, sielunen, Käy tielle kaidallen! Huomenna kenties tässä Et ole elämässä. "Ah, mistä alkaisin?" Hän täytti koko lain; On rakkaus Hän vain. Siis ajattele sinä: "Jos Hänet hylkään minä, Niin tulen tuomituksi, Ijäti kirotuksi". Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
Säälin näitä nuoria naisia joiden piti haudata itsensä luostarimuurien sisälle koko elämäkseen ja kysyin eikö tuntunut raskaalta pysyä täällä ijäti. Tämän kielsi se jyrkästi, joka johti puhetta, mutta minä en uskonut häntä täydellisesti sittenkään. Sieltä vietiin meidät erääseen osastoon, joka lähinnä muistutti koulusalia, ollen täynnä 15-20 vuoden ikäisiä tyttöjä.
Mutta kuollut puu, oi, kuinka se kuivia oksiansa keskellä kevään virvottavia tuulia sälistää seisoen tuolla kummastellen kaikkea sitä kuhinaa, kaikkea sitä sirkutusta, joka yltä-ympäri vallitsee, luullen viisaudessaan olevan pisin talvi, jonka maa on nähnyt, ja kevään ijäti viipyvän, sekä antaen sentähden kuulla kuivaa, ratisevaa ruikutustansa.
Sillä minä tiedän sen, minä tiedän sen ja minä rakastan Häntä, joka ensiksi rakasti minua." "Hän poistaa kaikki pelot. Saatanko minä pelätä kuolemaa? Hän, jonka eteen minun täytyy mennä, on minun Vapahtajani, minun Lunastajani. Hän rakastaa minua ja minä rakastan Häntä. Minä saan nähdä Hänen ja saan asua Hänen luonansa ijäti."
Hän ei itkenyt sitä, että oli köyhä orpotyttö, vaan sitä, että tiesi äitinsä muuttaneen ja vaihtaneen nuot halpa-arvoiset ja perin kuluneet maalliset pukimet ijäti kestäviin, sanomattoman kallisarvoisiin taivaallisiin.
Mutta nuorisolla oli innostus ja sisällinen voima puolellaan ja ehtimistään kehittyi tästä liikkeestä mahtava kirjallinen vallankumous, joka uusia taidesuuntia ja voimakkaita neroja ilmoille loihtii, klassillisuuden tiranniuden kukistaa ja voitollisen taistelunsa ijäti pysyväksi muistomerkiksi kauniit runotuotteensa jättää.
Huoneessaan Tintagelissa Isolde Vaaleahius huokaa ja ikävöi Tristania. Ijäti rakastaa häntä, siinä hänen ainoa ajatuksensa ja toivonsa. Tristanissa on koko hänen sielunsa kaipaus ja kahteen pitkään vuoteen ei hän ole kuullut mitään hänestä. Missä hän on? Missä maassa? Elääkö hän edes? Huoneessaan istuu Isolde Vaaleahius ja laulaa surullista rakkaudenlaulua.
Oi, kallis äiti, lahja armias, Useesti lasna nukuin rinnoillasi Voi, silmäykses, sielus huokaus, Ne sydämeni pohjaan tunkevat! Ah, muistutukses, rintas rukous Ijäti sielussan' ne valvovat! Läks äiti pois! Ei itku haudallaan, Eik' kultapatsas maksa vaivojaan, Vaan multa tää, jon nukut helmassa Odottain suuren päivän pasunaa, Se mullekin on maassa kalleinta Ah, vanhempain ja munki hautuumaa!
Mut katso, monet huutaa: 'Kristus! jotka hänestä tuomioll' on kauempana kuin moni, jok' ei häntä tuntenutkaan. Heit' tuomitsevat Afrikankin kansat, kun kahteen laumaan kaikki jakautuvat, ijäti kurjaan, iki-autuaasen. Ah, kuninkaanne mitä kuulla saakaan, kun auki Persia sen kirjan näkee, mi kertoo heidän halpuutensa kaikki!
Kuningas kiittänee, kun koimme Hänt' ilahuttaa miten voimme. MACBETH. Miss' on he? Poissa? Kalenteriss' olkoon Ijäti kirottu tää turman hetki! Sisähän sieltä! LENOX. Mitä suvaitsette? Sa näitkö velhosiskot? LENOX. Enkä, herra. MACBETH. He ei sua sivunneet? LENOX. Ei, totta! MACBETH. Olkoon Saastainen ilma, missä liikkuvat he! Jokainen kirottu, ken heihin luottaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät