Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Parempi olisi semmoisen kaiken aikansa istua lasikaapissa taikka elää ja kuolla saunan lavolla. Sillä maailma on usein taistelussa kovakourainen. Pojalle ei kelpaa hieno neidon iho, jok' ei mitään kestä, sillä semmoisena saa hän varmaan nähdä paljon rääkkiä maailmassa.
Tuo lihava mies oli mennyt pois, mutta hänen sisarensa jäi huoneeseen ja hänen kädestään piti sairas yhä kiinni. Tytön ulkomuoto oli hyvin huomiota herättävä, hän oli ehkä hieman tanakka-tekonen, mutta hänellä oli mitä kaunein oliivinvärinen iho, suuret, tummat, etelämaalaiset silmät ja runsas, melkein sinimusta tukka.
Hän oli käynyt niin komeaksi ja miehekkääksi siellä aavalla merellä. Iho oli ruskettunut, tukka käynyt tummemmaksi ja silmissä oli meren syvää, salaperäistä loistoa. Hän tapasi sitten pahan tytön ja he nauroivat yhdessä muistellessaan lapsuuden aikoja. Eikä heidän naurussaan ollut mitään pahaa, ei muuta kuin nuoruuden iloa vain.
Chastellain, hänen elämäkertansa kirjoittaja, päättää kuvauksensa hänestä näillä sanoilla: "Vahva varreltaan, vahva käsiltään, vahvoilla, tukevilla säärillä, pitkillä käsivarsilla; ankara keihästelijä, valmis syöksemään satulasta kenen tahansa; parta ja iho ruskeat, päässä tuuhea harjastukka."
Se tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiwa, liiemmältä unta, jonka ohessa hän wälistä syyhyttelee nenäänsä, kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkaisee kuin säikähtynyt; lasta janottaa, kuoituttaa, watsa ja tarpeenteko on epätasainen, usiammin hidas, wedenjuoksu samia. Wiimmeisillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa, sitte kuolee.
Kankaalla niinkuin paperillakin hänellä aina on tuo sama kamala ja hirvittävä muoto, nuo punaiset silmät, nuo synkät kasvot, tuo tumma iho, muoto, jonka epäselvät vivahdukset todistavat sitä syntyperän sekanaisuutta, sitä alkuaineiden, aatteiden ja himojen ristiriitaisuutta, joka tässä traagillisessa henkilössä vallitsi.
Vaan sotasille jos sotkeudut, niin kammoa varmaan tuo sota sulle, jos hiiskeenkään vain siitä sä kuulet." Virkki; mut hoippui pois kivun huumauksess' Afrodite. Syrjään telmeest' Iris vei hänet kiitäväjalka, tuska kun runteli tuima ja ruskottui iho heljä. Vaan liki ottelon nyt vasent' äärtä hän ankaran Areen istuvan keksi ja myös hevot, peitset, peittämät usvan.
Ei naarmaa saa tuo iho lumipuhdas Ja niinkuin alabasterkuva hieno. Nyt sammu, tuli; sitten sammu, tuli! Sun, liekki läikkivä, jos sammutan, Takaisin taas voin valos sulle antaa, Jos katuisin; vaan sun kun liekkis sammuu, Ihanan luonnon kaunein taideteos, Mikäpä Prometheon panu voisi Sytyttää valos taas? Jos ruusun taitan, Palauttaa en voi sen elinvoimaa, Sen täytyy kuihtua. Yks vielä, Viel' yksi!
"Ei, ei; sinä olet sivistyneessä maassa eikä Britanniassa. Romassa ei käy niin helposti ihmisiä tappaminen. Minä tahtoisin, että sinä pidät vaaria tästä miehestä. Hän on Asialainen, hänellä on ruskea iho, mustat kiharaiset hiukset, mustat silmät ja konnan muoto. Hänen nimensä on Hegio. Pidä vaaria hänestä. Jos sinä joskus näet hänen minun tiluksillani, tee hänen mitä tahdot.
Kaunis on yön tähti Ganges-virran pinnalla; katso, hän väräjävi ylkänsä rinnalla, iho eebenpuusta, hampahat valkean, pyhän norsun luusta. Intia: »Arvaatko, armas, mikä mieli on matkamme? Tiedätkö, mitä kohti kotitietä jatkamme?» Ninive: »Tiedä en, oma kulta, oikeata, väärää. Kuinka siis muistaisin matkamme määrää?» Intia: »Entä jos eksymme elontiellä, kukkani? Entä jos raukeat erämaahan, rukkani?»
Päivän Sana
Muut Etsivät