United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Millä tavalla vaan tahdotte", sanoi hän, "jos muutoin minun saattekaan käsiinne ja minä en lähde teitä pakoon." Samalla hän suopeasti hymyili ja sanoi meihin katsoen: "Miehet!
"Niin te olette määränneet". "Niin olemme, ja Preussiläisten tahto on Ranskalaisten laki. Sinä olet urhoollinen mies: sinä ansaitset kuolemaa. Mutta kuitenkin, sinä tunnet hyvin tätä tienoota?" Bernadou hymyili, niinkuin äiti hymyilisi, jos joku houkkio kysyisi, muistiko hän minkänäköiset hänen kuolleen lapsensa kasvot olivat.
Leena asetti pöydälle paistettua kalaa, leipää ja maitoa ja pyysi Kornatusta pitämään hyvänään; ja sinäkin Martti, istu pöytään. Martti lähestyi Leenaa, katsahti häneen lempeästi ja sanoi viehkeästi. Kiitos äiti, nyt teidän ei tarvitse enään olla minulle nyreänä siitä etten tiedä mitä tahdon. Minä jään rykmenttiin. Oikein, poikani, hymyili Leena, tarjoten hänelle iloisesti ja reippaasti kätensä.
Mutta olenpa jo kyllin laverrellut ja pidättänyt teitä, lisäsi hän nousten. Kuulkaapa, sanoin minä: menkäämme teidän luoksenne, minun ei tee mieleni kotiin. Mutta teidän työnne? Minä en vastannut mitään; Gagin hymyili hyväsydämisesti, ja me palasimme L:ään.
"Olisipas vaan tehnyt sillä tavoin!" sanoi Loviisa kärtyisästi. Lehtolan emäntä hymyili ja sanoi: "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!" Henkivakuutuksesta ei sillä kerralla siinä talossa sen enempää puhuttu. Ja kun kahvit oli juotu, läksivät vieraat jatkamaan matkaansa. "Onnea vaan matkalle!" huusi Lehtolan emäntä heille, kun kärrit pyörivät pois pihasta.
Tämä sammutti heti kynttilänsä ja pani hattunsa päähän. "Te jäätte kai pois koko huomispäiväksi, vai kuinka?" lausui Scrooge. "Jos lienee soveliasta." "Se ei ole soveliasta", vastasi Scrooge, "eikä se ole rehellisesti tehty. Jos minä tämän vuoksi pidättäisin teiltä puolen kruunua, arvelisitte, että minä kohtelen teitä varsin pahasti; siitä olen varma." Konttoristi hymyili heikosti.
Niinkuin ennenkin hän ei voinut ilman mielenkiihkoa nähdä Katjushan valkoista esiliinaa; ei voinut iloitsematta kuulla hänen astuntaansa, hänen ääntänsä, hänen nauruansa, ei voinut liikutuksetta katsella hänen silmiänsä, mustia kuin kastunut viinamarja, erittäinkin silloin kuin hän hymyili, ja kaiken lisäksi, ei voinut olla itse hämmentymättä nähdessään hänen aina punastuvan kun he tapasivat toisiansa.
Tämä kaikki oli jo sangen hywää, mutta suurin hywä kuitenkin oli se, kun Marin rinnoilla lepäsi terwe, kaunis poika. Hän oli isänsä kaima, Hiskias, ja äitinsä hymyili esikoisellensa ja oli niin onnellinen. Ystäwäni, Kalle, oli suorittanut tutkintonsa; hän oli nyt maanmittari ja hänelläkin oli oma työpaikka. Puoli wuotta takaperin oli Tiina muuttanut hänen luoksensa.
Kirje sisälsi paljon muutakin ja Aino luki ihastuneena. Kaupunki kaikkine muistoineen, iloineen ja huvineen sekä imartelevine viehättävine sanoineen oli ikäänkuin lumottu hänen eteensä. Hän nousi äkkiä tuoliltaan, hymyili ja lauloi. Sitten juoksi hän kirjoituspöytänsä luo, otti esiin paperin ja istuutui kohta kirjoittamaan vastausta.
Sanalla te, jot' ensin Rooma sieti, mut vähemmän nyt kannattaa sen kansa, kohotin ääneni ma vastaukseen. Beatrice, syrjempänä hiukan, tuota hymyili lailla tyttösen, mi yski ens erheelle Ginevran romaanissa. Näin lausuin: »Taattoni te ootte, suotte rohkeuden kaiken mulle haastamahan ja itseäni enemmäks mun teette.