Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Mut hiukan hillitse viimojas, ne liian vinhasti vinkuu mun uraani armahan aukeoilla. Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!» Näin laulaja tuskassa huutaa. Hymyilee hyvä Jumala taivaan kynttilät loistaa »Voi oikein olla. Ehk' koetin ma sun kansaas liiaksi tuulilla. Taas kukat kummuille nouskoon!» M
Ja Emilie huudahtaa: »Jumalan kiitos, silloin se aika on lähellä!» Mutta Runeberg vain hymyilee ja sanoo, että Emiliellä on »tarpeeksi kukoistusta jäljellä», sanoo rakastavansa häntä enemmän kuin ennen, sanoo että hän on kylmä, että hän ei ole koskaan rakastanut häntä. »Enkö minä ole rakastanut!» huudahtaa Emilie kauhistuneena.
Kaikki unielämän ahdistukset ja surut häviävät. Ja myöskin sellaisen elämän ilonpauhusta ja onnenkuvitteluista ihminen vapautuu. Kirkkain silmin katsoo aamunilo nuoreen päivään, riemuitsee sen nyt auenneesta olemassaolosta. Ihminen hymyilee sille painajaiselle, jonka alla hän ehkä on voihkinut, niille uneksituille tuskille, joiden lumoissa hän on nyyhkyttänyt.
Välistä istuu hän hiljaan itkemässä, jotta sydäntä särkee sitä katsellessa. "Nyt en voi tätä kestää enää", sanoi hän eräänä päivänä Aslakille, "minun täytyy kertoa kaikki. On verinen synti tätä salata enään". "Nyt siitä kohta puhutaan", sanoo Aslak, taputtaen hänen poskeansa ja pusertaen hänen kättänsä. Sitten sanoo hän muutamia hupaisia sanoja, Liv hymyilee ja koko suru on unohtunut.
Kasvonsa kaikki hehkuvan nyt näytti ja silmistänsä ilo moinen säihkyi, sivuuttaa että vaieten se täytyy. Kuin kirkkain täysikuudan-illoin Trivia hymyilee keskell' impein ijäisien, jotk' kaunistavat joka puolta taivaan, niin päällä tuhantisten tuikkehien näin Päivän, josta valon sai ne kaikki kuin tähtösemme meidän auringolta.
Ja se vaikuttaa heti, sinä jo liikutat kättäsi, vaikka olet vielä horroksissa. Vielä vähän, sanovat lääkärit, kyllä sitä voi vielä ottaa, koska tyttö vain hymyilee. He eivät tiedä kuinka heikko minä olen. Ja kun sinä havahdut, makaan minä kylmänä ja kalpeana, mutta hymyilen kuin morsian, ja sinä annat minulle morsiussuudelman.
Jahvetti hän pihanurmikolla makaa, herttaisella nautinnolla tuntein kevään polton seljässänsä. Puree ruohonkortta. Painaa päänsä nuoreen ruohokkoon ja katselee kuinka itikat niin monenlaiset siellä hyörii. Pörrää ampiaiset uinahtaapi mies ja hymyilee. Herää hirmuisehen meteliin. Lehmät ammuu, vasikat kuin villit hyppii. Piiat, rengit juoksee niin kuin ois tulipalo.
Sitten lisäsi hän vilkkaasti: »Ei, ei ... te olette kuitenkin kuningas ... ja kun onnetar kerran taas hymyilee teille, jätätte te minut ja...» »En koskaan!» »Mutta jos saatte kutsun palata takaisin»... »Illyriaan?... Ei, se juttu lienee ainaiseksi lopussa... Viime vuonna olisi siihen ollut tilaisuus, mutta sen minä laiminlöin. Toista kertaa sitä ei tarjoudu.»
DARNLEY. En ole ennen tietänyt mitä se on. LETHINGTON. Mutta oletteko nyt niin varma asiasta? Näyttää kyllä aivan pahalta, vaan kenties ainoastaan näyttää siltä. Jos hän nyt vakuuttaisi olevansa viatoin? DARNLEY. Hän hymyilee kun minä siitä puhun, niin, hän melkein vakuuttaa minulle vastakohtaa. LETHINGTON. Hän pilkkaa teitä. DARNLEY. Niin, niin, hän meni suoraan Rizzion luo.
Kaikki katsahtavat toisiinsa ja hän näkee kuinka heidän silmiinsä syttyy suuri, hiljainen rauha. »Juuri niinkuin minä ajattelin», hymyilee Uutela laudallaan. He istuvat pitkän aikaa ääneti, kenenkään puhumatta sanaakaan. Silloin Helka nousee lapsellisen iloisena ja melkein juoksee Keskitalon ja vanhan emännän luo. »Mehän pääsemme nyt Hämeeseen?» huudahtaa hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät