Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Eikä silloin kaartunut Ranskan taivas, humisseet ei silloin Seinen aallot, päivä paistanut Pariisin, mutta huokas synkkä Suomen honka, itki himmeä Hämeen järvi, koska sortui Heloisen helmaan Suomen ankara Abaelard.

Hän huokas syvän, tuskan pusertaman »ah»-huudon ensin, sitten lausui: »Veli, maailma sokko on, sa sieltä tulet. Te lapset maan, te joka seikan syyksi taivaita luulette, kuin kaikki liike ois pakkoseuraus niiden liikunnasta. Jos oisi niin, ois vapaa tahto teiltä myös temmattu, eik' oikein ois, ett' ilo on palkka hyvän, pahan palkka tuska.

Sievin askelin Hän astui rinkiin, lausutellen heitä: »Oi te, ku käytte tanhuellen kanervaiset maat, Te armahimmat siskot, oi mulle kertokaat: Mi metsässä niin raskahasti huokas?»

"Ilman ääret", Voihkui vuori, "Täytät noin!" Yllä tähtein Tanssiseuran Paistoi päivä. "Suurin, korkein!" Huokas kuu, "kun Nouset noin!" Asui maassa, Voitti taivaan Ihmishenki. "Yli luotuin", Haastoi Koitar, "Nouset noin!" Maan ja taivaan Kautta huokuu, Henkii Luoja. "Suurin, korkein!" Kaikki luodut Tunnustaa. On kirkas, liukas luistinjää. On nuorten raitis riemu tää! Jää kannattaa. Siis luikukaa!

Kaikk' oli toisin: uljaat puistot, missä Nyt jylhät metsät on; suot kuivatut Ja pelloks tehdyt; kainalooni tarttui Nyt kuningas, ja näin me astuimme Tuon juhlaks vaatetetun joukon kautta, Ja kukkasia tiellen viskeltiin, Ja lakit hurraa-huudoill' ilmaan lensi, Ja minuun katsoi Sigismund ja huokas Ja sanoi: kanssain valtakuntaa vaihda!

Hanget soi, hanget soi, kevät saapuvi tuoksuvin tuulin. Rintani lyö, rintani käy, min jäässä jo olevan luulin. Mä heräsin aamulla aikaiseen, soi sirkutus kumma mun korvissain kuin pääskyjen karkelo päällä veen ja ma nousin ja katsoin ja hain. Mut yö oli yllä ja yö oli alla ja yö minun mökkini ikkunalla ja kukkulan kuuset ne huokas vaan yli synkeän, syksyisen maan.

Taideniekka väitti: »Teill' on silmät oravaisen.» Anja-rouva naurun päästi kauvas kaikuvaisen. »Kenpä tietää, hampahat myös oravan teill' lienee?» Anja-rouva nauroi sekä vastas: »Herra tiennee! Vaarallista varmahan ei oravan lie puru.» Taideniekka huokas: »Ah, se on kuin sydänsuru! Oravainen hampahansa yhteen aina puree.» Anja nauroi: »Houkka on, ken oravan tähden suree.»

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät